Eilen oli pojan valapäivä. Valatilaisuus oli Karvian urheilukentällä ja koulun pihalla. Ohimarssi kyläkarviantiellä. Päivä oli lähes loppuun saakka kaunis, mutta pilvinen ja aivan lopussa alkoi sade. Se oli oikeastaan ainoa harmitus, että kun sait hyvän katselupaikan, niin kohta jo pukkas porukkaa eteen. No sen verran rupes v****ttaa, että siirryimme aina eteenänkeävien eteen! Itselleni olin ottanut mukaan reppujakkaran ja istuimme siinä vuorotellen äitini kanssa. Myös isä ja veli olivat mukana. Kuvia olin räpsinyt kauhean läjän, joista osan poistin jo paikalla, silti kamerassa oli vielä 174 kuvaa jäljellä! Pistän näitä kuvia nyt vähän niinkuin sukulaisia ajatellen, tuskin ne muita kiinnostaakaan. Jos edes niitäkään. No pistänpä sitten edes omaksi ilokseni ;)

Tunnistat oman poikasi vihreästä baretista, maastokuvioisista takista ja housuista...

...sekä maihinnousukengistä!

Paikalle saapuminen

Ojennus!

Eteen vie!

Lepi lepi!

Valan esilukijana toiminut sotaveteraani.

Nyt minä vannon, kautta kiven ja kannon,
sanani jos syön, mörkö minut vieköön!

Musiikista vastasi sotilassoittokunta.

Marssille mars siitä ja sassiin!

Tahdissa mars!

 
Myöhemmin sotilassoittokunnalla oli solistinaan Karvian oma tyttö, Anne Mattila.

Kotona tuore sotamies sai iiisot lipsutukset yksinjätetyltä!