No niin, nyt ollaan sitten päästy elämisen alkuun uudessa kotipaikassa. Alussa Ellillä oli varmaan ikävä emoaan ja sisaruksiaan, mutta olo on jo hieman  helpottanut. Olemme kaikki leikittäneet ja peuhanneet Ellin kanssa sen ollessa hereillä. Vieraisiin Elli suhtautuu uteliaan innokkaasti. "Isoveljeen", poikaamme joka tuli viikonlopuksi meille, Elli suhtautui kuin vanhaan tuttuun jota ei ollut nähnyt vähään aikaan. Häntä heilui innokkaasti ja sitten jo leikittiin mäyrälehmällä (vinkulelu), jonka hän antoi koiralle. Välillä tuntuu, että mahanalus on täynnä jalkoja, niin lujaa mentiin.

Ruoka maittaa Ellille hyvin. Pelkät liotetut murot, jotka saatiin kasvattajalta eivät maistu yhtä hyvältä, kuin jos joukkoon laittaa pari teelusikallista kermaviiliä. Eilen sekoitin joukkoon kovaksikeitettyä kananmunaa ja voi että kun oli hyvää. Kun söin itsekin kananmunan ja hönkyilin sitten Elliin päin niin se meinasi ihan vallan seota, suuhun olis tullut. Pentuneu maittaa ja yksi erityinen herkku on raaka  naudan paistijauheliha. Toivottavasti osaan antaa oikean määrän ruokaa, ettei se kasva liian nopeasti. Herkuilla saa kyllä varmaan nopeasti lihotettua koiran muodottomaksi. Elli punnittiin viimeisen kerran kasvattajan luota lähtiessä ja painoi 2345g, syntymäpaino on ollut 177g, eli jonkunverran on kasvanut. Oma talousvaakani näyttää kahteen kiloon asti joten pyysin äidiltäni vaakaa lainaksi, mutta hänellä oli sellainen vanhanaikainen jossa olisi tarvinnut pysyä hiljaa paikoillaan. Ei onnistu Ellin kanssa, enkä muutenkaan luottanut siihen joten täytyy tyytyä toistaiseksi siihen kylkiluista tunnustelemiseen. Eli ne pitää tuntua, mutta ei saa näkyä.

Nukkuminen yöllä on vielä vähän levotonta. Aluksi nukuin lattialla patjalla Ellin patjan vieressä. Kun huomasin että se pyrki patjalleni nostin sen takaisin omalle patjalleen ja laitoin peiton päälle. Tätä jatkui monta kertaa yössä, kunnes aamuyöllä en enää jaksanut, vaan päästin sen tyynyni viereen. Viime yönä sitten en enää nostanut patjaa lattialle, vaan nukuin sängyssäni. Ellille otin pahvilooran jossa aluksi oli ollut sen lelut, pehmustin sen ja nostin sängyn viereen. Siihen se sitten illalla nukahti väsyneenä, mutta heräily jatkui samaan tahtiin kuin aiemminkin. No rauhoittelin sitten aina sitä ja pari kolme kertaa nostin sen takaisin laatikkoon, kunnes se hoksasi mennä siihen itse. Meillä on varmaan jonkin verran viileämpää kuin kasvattajan luona oli ollut, joten heitän sille aina peiton päälle kun se nukkuu. Tein sille myös paidan kun huomasin, että varsinkin ruokailun jälkeen sillä on usein vilu. Ruoan annan huoneenlämpöisenä, en jääkaappikylmänä. Paita on omasta vanhasta fleesepaidastani leikattu hihanpala johon tein tassuja varten reiät. Elli ei pahastunut ollenkaan kun laitoin sen päälle. Sitten vielä kuvia:

Nappisilmä:

Tässä Elli kertonee kommenttinsa uudesta paidasta:

 Pieni luolakoira nukkuu tietenkin sykkyrässä makuupussissa:

Tai joskus patjalla:

Nyt tarkkana!

Pahvilaatikko, hmm, mielenkiintoista:

Tässä Elli nukkuu selällään sohvalla peiton alla. Kielsin isäntää kyllä sitten enää nostamasta sitä sohvalle, muuten se on siellä aina. Pakko oli kuitenkin kuva ottaa kun nukkui niin makeasti: