Käytiin vielä eilenillalla hakemassa Tassuväen tavaratalosta PuppyBoosteria 15 kg:n säkki. Mahtaneeko Elli ehtiä sitä syömään ennen kuin kasvaa täysikasvuiseksi. PentuNeuta meillä taitaa olla vielä 2-3 pötköä jäljellä, sitten siirrymme enimmäkseen tuohon Boosteriin. Ostimme myös kaupasta sille ihan oikeita luita, naudan niskaluita pakastettuna. Annoimme sille sitten vielä iltasella yhden, eikä se oikein tiennyt miten sitä kaluaisi. Se oli kyllä aika suuri kokkare ja yritin isännälle ehdottaa että puolitettaisi se edes, muttei mennyt läpi. Kun Elli oli sitä tarpeeksi närinyt, nostin sen viileään eteiseen talteen. Näriköön tänäiltana lisää. En tiedä johtuiko se siitä vai mistä, mutta Elli oksensi illalla hieman, meinasi vielä syödäkin sen kyökkänsä, HYI. Onneksi ehdein väliin.

 

Boosteripussi pitää tutkia tarkkaan. "mistä tää avataan, hei avaa heti, jooko, pliiis"

Ihka oikea luu, huomaa Ellin kieli.

Eilen päivittäesäni blogia, annoin Ellin nuolla raejuustopurkin. Elli kyllä nuolikin, mutta myös rei'itti sen kivasti. On kuin olisi pistelty neulalla läpi.

Tänään tilaustyön hakija tyttärineen kävi hakemassa työn ja Elli oli ihan myyty. Naama piti nuolla moneen kertaan ja jos ei asia muuten tullut selväksi, niin syliin vaan. Heillä on itsellä ihana Westie ja lupasivat tulla sen kanssa joskus harjotuttamaan Ellin tutustumista toisiin koiriin. Se kun kuulemma on melko rauhallinen. Ensin kuitenkin tulevat pojan vielä rauhallisemman Westien kanssa.

Tullessaan vieraat toivat tuliaisia niin Ellille kuin minullekin. Kiitos kovasti.

Elli napittaa ystävän tytärtä silmiin. Ja kielareita!

"En nyt oikein tiedä onko tää liivi hyvä juttu"

Kuinkahan mahtaa leppäkerttulelu kestää Ellin hampaissa.

Porrasharjoituksiakin ollaan tehty. Elli kun tykkää aina uloslähtiessä kiivetä muutaman portaan vintin rappusia ylös. Otettiin sitten kerran oikein harjoitus ja koska ne ovat kierreportaat, on toinen reuna joissakin portaissa kapea. Yritin sitten näyttää Ellille, että meneppä tuota leveämpää reunaa. Aluksi meni hyvin, kunnes Elli päätti luiskahtaa käsieni alta siihen kapeampaan reunaan ja eikös maar putosi muutaman rapun alaspäin. Säikähdin, mutta ei hätää, Elli nousi ylös ja uudestaan vaan. Kävästiin sitten vintillä ja yritin takaisin alaspäin sitä houkutella, mutta nytpä ei tytsi enää uskaltanut niin korkealta. Kannoin sen siis alas.