No niin jokos nyt ehtisi hieman enemmän kirjoitella.
Meillä on pienoinen ongelma Ellin kanssa. Elli tulee kyllä pihalle mielellään, mutta ei sitten välttämättä niin helpolla tule sisälle, eikä anna ottaa itseään kiinni jos sillä päällä on. Se ei ehkä kuitenkaan ole tämän hetken pahin ongelma, vaan lenkille lähtö. Alussa se kyllä tuli ihan mielelläänkin ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin, myös niihin jotka eivät välttämättä haluaisi tutustua siihen. Ei siinä mitään. Mutta ongelma on toiset koirat. Olemme nyt pari-kolme viikkoa kiertäneet väh. kerran päivässä (sään salliessa) sellaista n. kilometrin lenkkiä, joskus parikin kertaa. Pimeän aikaan se ei tulisi ollenkaan lenkille, niinpä sen lenkin kierrämme mieluummin päiväsaikaan. Sitä saa maanitella, viheltää ja joskus jopa kiskoa, että saisi sen tulemaan. Ensimmäisillä lenkkikerroilla ei nähty yhtään koiraa joten silloin se tuli melko hyvin vielä, tosin kaikkia ääniä (linnunlaulu, autonäänet, aurausäänet ym) piti pysätä ihmettelemään. Sitten erään kerran illalla, kun olimme lähdössä lenkille, meni lapukka (labradorinnoutaja) juuri pihamme tienpään ohi. Se on jo melko iäkäs koira, tunnistin sen yhden puolitutun koiraksi, ja se puhkui mennessään. Ei se mitenkään Ellille murissut, en tiedä huomasikokaan se edes sitä. Pysäsimme odottamaan, että se menisi ohi, mutta kun Elli näki ja kuuli sen, se ei enää tahtonutkaan lenkille, vaikka koira oli jo pitkällä. Houkuttelin ja maanittelin ja kiskoin sitä pienen matkaa, mutta ei onnistunut ja niinpä palasimme sitten kotiin. Se taisi olla eka koira jonka Elli oli siihen mennessä nähnyt.
Nyt viikonloppuna kiersimme pitkästä aikaa lähes täydellisen lenkin, kun sain houkuteltua luonamme vierailleen poikamme mukaan lenkille. Poju juoksenteli edellä, väliin takaperin, väliin etuperin ja houkutteli Elliä, joka tulikin mielellään. Eka lenkki joka sujui niin hyvin. Seuraavana iltana sain houkuteltua ukon mukaan lenkille ja tämäkin lenkki sujui lähes yhtä hyvin, vain pari kertaa saimme sitä maanitella. Tällä lenkillä meitä vastaan tuli kultainen noutaja, joka myös pelotti Elliä. Kun se oli mennyt ohi, niin piti muutaman kerran pysätä ja katsoa taakse, ettei se varmasti palannut hyökkäämään takaa päin. Mutta yksin kun menen niin myös päiväsaikaan sitä joutuu kovasti houkuttelemaan. Se on aika rasittavaa, mikä neuvoksi, auttakaa jos tiedätte!
Isot koirat eivät ole ainoa ongelma, myös pienet koirat tuntuvat pelottavan. Yhtenä päivänä meillä kävi pojun kaveri lähes samanikäisen pentunsa kanssa. Se oli muuten miltei samankokoinen Ellin kanssa mutta oli hieman korkeampi, sekarotuinen narttupentu. Kun se tuli, niin aluksi Elli meni ryömien sitä katsomaan ja olisi ehkä leikkinytkin sen kanssa. Mutta se tuntui olevan liian kiinnostunut Ellistä, että se tuntui ilmeisesti liian tungettelevalta ja Elli taisi hiukan ruveta pelkäämään sitäkin.
Olemme myös nähneet 10-viikkoisen kääpiömäyräkoiran pennun ja myös se tuntui hieman pelottavalta. Ensin Elli tuntui siitä hieman pelottavalta, mutta kun Elli uskaltautui nuuhkaisemaan sitä, se rohkaistui. Ja kun se sitten tuli nuuhkimaan Elliä, niin Elli vetäytyi. Apua!

Kaverikoira on kuin lelukoira! Mintussa on myös kuulemma terrieriä ja mitä lie muita rotuja, en muista.

Syliin piti päästä moista hirviötä karkuun!

Turhan innokas tutustuja.