Olin jo jonkun aikaa miettinyt flexi-hihnan hankintaa, kunnes muistin että äidilläni oli sellainen. Lyyli ei sitä kuulemma ole ikinä käyttänyt, mutta edellinen koira oli. Niinpä lainasin sitä kokeeksi (enpä taida palauttaa ;-) Huomasin, että se on Ellin kanssa hyvä, olisi ollut erinomainen silloin kun Ellillä oli arin vaihe menossa. Ellillä oli tapana pysäillä ja katsella pelokkaasti ympärilleen ja lenkkeily oli tosi hankalaa. Tässä vaiheessa hihna olisi toiminut loistavasti: Ellin jäädessä paikoilleen, minä jatkan matkaa jolloin Elli olisi varmasti äkkiä tullut perään. Nyt Elli jää yleensä haistelemaan; ei pelokkaasti pälyilemään ympärilleen, vaan uteliaana ja koheltaa hetken päästä ohitseni vauhdilla. Se on joko viisi metriä edellä tai perässä, sen verran on flexissä mittaa. Tosin se ei ihan joka paikkaan sovi, mutta rauhallisessa paikassa tai muuten rauhalliseen aikaan kun ei ole paljon liikennettä, se on omiaan. Liian vilkkaassa paikassa taas saisi olla koko ajan painamassa jarrua ja hihna pitäisi olla lyhyellä.

Kyllä tämä Pikku-Elli tekee hyvää; lenkkeilyt oli jäänyt minimiin ja kunto huonossa hapessa. Elli on sentään saanut minut liikkeelle. Nykyään se aiemmin mainitsemani n. kilsan mittainen leikkikentän lenkki sujuu jo mallikkaasti ja Elli suostuu sinne tulemaan. Tämä tehdään yleensä aamulla tai illalla. Päivällä yleensä teemme hieman pidemmän n. 1,5 km:n lenkin. Varmaan on Ellinkin kannalta hyvä, että kuntoni on niin huono, muuten olisin vienyt sen varmaan liian pitkille lenkeille liian pienenä. Tosin pakkaset tekivät silloin tehtävänsä. Itsellekin tekee hyvää aloittaa pienemmistä lenkeistä. Muutaman kerran ollaan jo tehty hieman pidempiäkin lenkkejä.