Kevään ensimmäisissä grillaustöissä mukana ollut apulainen istuskeli leppoisasti jakkarallaan ja jakeli käskyjään kokille. Makkaraa ja sassiin!

Tänään päätin lähteä Ellin kanssa katsomaan millaista toi koiranäyttelytouhu oikein on. Oman paikkakunnan koirakerho oli järjestänyt Match Shown ja muistin sen yhtäkkiä yhdentoista aikaan, ilmoittautuminen alkaa klo 13.00. Ei muuta kun harja kauniiseen käteen ja takkuja oikomaan sikeitä vetävältä koiralta. Veulasin Elliä puolelta toiselle harjan tehdessä tehtäviään toisessa kädessäni. Loppua kohti Elli alkoi heräilemään ja kyllähän siitä nätti tyttö kuoriutui. Nettisivujen mukaan aiemmissa mätsäreissä oli ollut nelisenkymmentä koirakkoa joten yllätys oli melkoinen kun väkeä oli kuin pipoa. No olihan sääkin mitä parhain. Ei muuta kuin jonon huipulle ilmoittautumaan mukaan. Saimme numeroksi 210 sarjassa pienet pennut alle 1v. Jonkin aikaa odoteltuamme koitti viimein meidänkin vuoromme. Jännitys rupesi kohoamaan ja tuntui etten pystykkään menemään kehään, mutta sitten päätin, että kun kerran täällä asti ollaan niin sitten kyllä mennään. Tutisevin askelin siinä sitten esittäydyttiin tuomareille, ja kas kummaa kun kotioloissa niin kiltisti totteleva koira alkoi vetämään ja välillä kuikuilemaan takana tulevaa veijaria. Esittely tapahtui meidän kohdallamme kahden koirakon voimin, siis Elli ja minä, ja toinen koira emäntänsä kanssa. Tuomari kommentoi antaessaan sinistä nauhaa meille, että toinen koira on valmiimpi kehään (sehän kulki ihan nätisti ja sai siis punaisen nauhan), mutta että Ellillä on tosi hyvä luonne. Kun kaikki nauhat oli jaettu menivät vielä kaikki punaiset yhtaikaa, samoin kaikki siniset yhtäikaa kehään loppuarvostelua varten. Sitten tuomari ilmoitti ketkä neljä jäävät kehään ja loput lähtivät pois palkinnotta. Jännitys rupesi taas nostamaan päätään kun tuomari luetteli neljännen ja kolmannen sijan, jotka eivät osuneet kohdallemme. Toinen sija sen sijaan oli meitä varten, ihan ykköseksi emme siis päässeet. Mutta oli tosi kiva, että päästiin kuitenkin palkintosijoille, sillä sanoinkin ohimennen eräälle yleisössä olleelle kaverille, että jollei palkintoa tule niin näyttelyharrastus loppuu tähän. Jalat oli kyllä melko hyytelöä kun viimein pääsimme kehästä pois. 


Tässä sitä odotellaan vuoroamme. En katso kameraan, en. Täällä on muuta mielenkiintoista.


Elli löysi tällaisen heilan. Tämä on vuoden ikäinen karkkari, ei kuulemma ole koskaan nypitty!


Tässä sitä mennään kehässä. Apua!

,
Tässä vielä palkintosaalis: sininen ruusuke, pussillinen jäniksenkorvia ja pussukka, josta löytyi vinkulelu, pieni papanapussukka ja jokin heijastinhökötys. Ei hassumpaa.


Ostin paikalta myös arpoja joissa kaikissa oli jotain. Yhdessä arvassa oli tämä WC-duck pehmolelu, yhdessä oli aurinko/suojalasit (annoin pojalle), ja yhdessä oli autopesu Shellissä (tämä onkin tarpeen, sillä autoni on tosi kurainen).