Eilen olimme katsomassa Ellin biologista äippää, hyvää äiteinpäivää siis Loviisa-äipälle, sekä myöskin maailman kaikille äideille! Eli olimme pentutreffeillä kasvattajan luona. Mukana olivat lähes kaikki, vain Eetu (jonka näimme aiemmin keväällä) puuttui. Oli mukava nähdä Loviisa ja pennut taas (lähes) kaikki yhdessä, mukana oli myös pentueen isä jota emme olleet aiemmin nähneet. Kaikki muut pennut olivat rohkeita ja innokkaita, mutta Elli tuntui olevan kaikkein arin ja meni heti matalaksi kun joku sitä lähestyi. Tai kulki omia polkujaan vähän reunemmalla. Muutaman kerran se karkasi naapurin puolelle ja aina muutama koira meni perässä. Niitä sieltä sitten haeskelimme. Sää suosi ja jutustelimme elosta koiriemme kanssa. Isäntää taisi hieman harmittaa toi Ellin arkailu, mutta sanoin että koirat ovat yksilöitä niinkuin me ihmisetkin. Toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia,  valitettavasti Elli kuulunee ensinmainittuihin. En tiedä miten sitä rohkaisisi paremmin kohtaamaan muita koiria. Yleensä menee paremmin kun on vain yksi tai kaksi vierasta koiraa, mutta porukassa Elliä taitaa jännittää. Toisaalta, voihan toi nyppiminenkin vaikuttaa; ehkä se tunsi olonsa alastomaksi.

Oletan että kuvassa on Loviisa, eikä pentujen isä ;)

Enpä tullut pyytäneeksi julkaisulupaa, joten tästä nettiversiosta on rajattu ihmiset pois.
Kunhan saan kuvat paremmin tsekatuksi ja rajatuksi lähetän niitä sitten kasvattajalle. Niitä kertyi n. 80.

Koirakasa.

Elli jänishousu, äippä ja Elisa(?)

Elli rohkastui nuusaamaan.

Mihin se jänishousu katosi?

Kyllä väsytti kun kotiin päästiin.