Eilenaamulla lähdettiin käymään eräällä retkeilyreitin nuotiopaikalla. Lähdimme hyvissä ajoin, sillä ajattelimme saavamme olla rauhassa, saa päästää vähän Elliä vapaaksi. Jätimme auton puomin taakse, vaikka se olikin auki, tarkoitushan oli kävellä. Emme menneetkään siihen nuotiopaikkaan, mikä oli muutaman sadan metrin päässä radan varressa, vaan lähdimme tarpomaan metsäautotietä eteenpäin. Elli sai juoksennella vapaana. Vannotin ukkeliakin katsomaan silmä tarkkana pientareita käärmeiden varalta, onneksi emme nähneet yhtään. Yllättävän pitkälle jaksoimme kävellä, kannustimme vaan toisiamme että katsotaan nyt vielä mitä tuon mutkan tai mäen takana on. Sitten jossain välissä oli kyltti: laavulle 2.5 km. Päätettiin, että mennään nyt sitten katsomaan missä se on. Välillä tuntui, että olimme jo menneet ohi, niin pitkältä matka tuntui. Mutta jos olisimme palanneet, olisi harmittanut jos se kuitenkin olisi ollut nokan päässä, siispä jatkoimme matkaa.

Viimein tuli taas kyltti jossa luki laavulle, ei enää mainintaa matkan pituudesta. Hetken päästä tie haaraantui kahdeksi poluksi. Emme tienneet kummassa suunnassa laavu olisi ja sanoin etten enää jaksa pitkään. Niinpä päätimme hajaantua, isäntä ja Elli lähtivät toiseen suuntaan ja minä toiseen. Ei tarvinnut montaa metriä kävellä, kun sain soittaa isännälle, että tänne sieltä. Hetken istuimme siellä ja Elli tutustui maisemiin, tuntui hyvältä että tuli lähdettyä niinkin pitkälle. Takaisin palailimme samoja reittejä. Matkan varrella kuulimme kaikenlaisten lintujen ääntelyä. Oli kurkia ja joutsenia (nähtiinkin molempia), käki kukkui, tikat nakuttelivat, teerikin pyrähti jostain tienvierestä lentoon, samoin pyy, pikkulinnutkin alkoivat pikkuhiljaa visertelemään. Lähtiessämme taipaleelle oli vielä hieman viileää, mutta takaisin tullessa sai jo heittää takin pois päältä. Kotona mittailin kartasta että olimme taittaneet n. 4,5 - 5 km:n matkan yhteen suuntaan. Eli yhteensä n. 9 - 10 km:n lenkki. Olikohan toi nyt vähän liikaa meen pikku typylle. Hyvin tuo silti tuntui jaksavan, itse asiassa se teki varmaan 2-3 kertaa pidemmän lenkin kuin me, kun sehlasi siinä edestakaisin. Ja muuten, pari kertaa nappasi vainunkin. Ei tosin mennyt kovin pitkälle, mutta kumminkin. Hyvä. Ajattelimme, että Elli on aika väsy päästyämme kotiin, mutta ei. Se oli kyllä kummallinen; makoili vaan sängyllä, mutta tarkkaili tiukasti tekemisiämme. Väsyneempiä olimme itse. Illalla se vielä jaksoi riehua, tuntui normaalia energisemmältä.

Käytiin vähän hajujen perässä.

Menossa.

Tuuthan sä, äiti, varmasti siellä perässä. (tulen, tulen)

Upea aamu.