Täälläpäin jylläsi eilen ukkonen aika kauan. Se alkoi iltapäivällä siinä kahden - neljän aikaan, pyöri lähistöllä, kaikkosi välillä pidemmälle ja palasi taas likelle. Siis pyöri ympäriinsä. Vielä illalla n. kahdeksan aikaankin se vielä jytisi. Ai niin ukkostihan se aamullakin, muttei niin kauaa kuin illalla. Silloin jysähti ekan kerran lujempaa kun lähdimme aamulla lenkille. Elli säpsähti, hyppäsi puskastaan jota oli juuri nuuskimassa, mutta kun en reagoinut mitenkään, ei Ellikään siitä välittänyt. Sitten iltapäivällä tuli toinen vielä voimallisempi jysäys jota Elli myös säpsähti aikalailla, mutta jatkoi sitten rauhassa nuusaamistaan ulkona. Sateen alkaessa siirryimme sisätiloihin. Jossain vaiheessa istuimme Ellin kanssa ulkoportailla ihailemassa ukonilmaa, joka tosin silloin vasta kumisi aika kaukana. Istuin ketarat suorina ja Elli nökötti selällään sylissäni puoliksi kainalossa, puoliksi reisieni päällä. Meillä oli melko rentoa, rapsuttelin Ellin masua ja niin vain kävi, että pikkuinen nukahti. Harmi, kun siitä ei ole kuvaa, Elli oli kuin pikkuvauva sylissäni. Äitin pieni.

Tässä Elli ja isoveli nukahtaneina juhannuksenalusviikolla.

Herätys! Kääntää kylkeä.