Kun olimme tulleet Alavieskasta (ed.postatus), tulivat Hankolaiset viikonlopuksi. Ellillä piisasi taas leikkiseuraa, kun lapset peuhasivat sen kanssa. Sunnuntaina kun vieraat olivat jo lähteneet, veimme vielä illalla pojan Niinisaloon ja jatkoimme siitä sitten vielä Tuuriin, kun emme Alavieskan reissullamme ehtineet poiketa siellä. Tosin Kärkkäinen vaikutti Tuuria paremmalta paikalta, mutta lähdimme kuitenkin juuri rempatulla matkailuautolla liikekannalle. Tällä kertaa Ellikin pääsi mukaan. Perillä olimme vasta yhdentoista jälkeen illalla. Alavuden (hiukan ennen Tuuria) kohdalla alkoi joku varoitusvalo palaa ja ajattelin, että tähänkö matka tyssäsi ja meillä oli Ellikin mukana. Ohjekirjasta katsoin, että valo ilmaisi johonkin suodattimeen kertyneen vettä. Pääsimme kuitenkin perille ja seuraavana päivänä vielä takaisinkin.

Tuurissa emme menneet caravanalueelle (oli jo niin myöhä) vaan jäimme parkkipaikalle koisimaan. Ellin pissitys ja jalottelua ja sitten peti kuntoon ja koisimaan. Alkuun Ellillä oli vaikeuksia kun ulkoa kuului ääniä, niille piti hiukan urahdella. Mutta sitten tytsi rauhoittui ja käpertyi isännän viereen tuutimaan. Aamulla sitten ajoimme hyvissä ajoin auton varjoisaan paikkaan laukkuliikkeen kulman taakse parkkiin. Oltiin tyytyväisiä kun saatiin hyvästä paikasta parkkiruutu ja siihen aikaan oli vielä melko viileää, joten saatoimme hyvillä mielin jättää Ellin autoon luutaan järsimään siksi aikaa kun olimme kaupoilla. Kattoluukku vaan auki ja vettä tarjolle. Ennen sitä kuitenkin kiersin Ellin kanssa hyvän lenkin. Joku mies polki pyörällään ohi ja totesi että onpas kaunis syksyinen ilma. Minä siihen hämmästyneenä: "Kaunis ehkä, mutta eihän vielä syksy ole (1.8.)" Eiei, en suostu uskomaan että kesä olisi jo ohi, apua kaamosmasennus iskee...Täytyy varmaan tehdä niinkuin American Chopperissa se Mickey, laittaa sohrtsit jalkaan talvella lumisateella, heh ;)
PS. Tytsi oli nukahtanut penkilleni kun tulimme takaisin.


Jostain syystä vieraspatjat jäivät lojumaan lattialle joksikin aikaa, ennenkuin sain korjattua ne ullakolle. Elli löysi kivan tirsapaikan patjojen välistä. Tarkkana sai olla ettei sotkenut neitoa, kun ei ikänä tiennyt mistä välistä se löytyy.


Voihan sitä näinkin tirsottaa.


Tai näin.


Tässäkin on hyvä tirsottaa, kuono patterin alla.


Joskus sitä onnistuu menemään jopa omaan punkkaansa tirsottamaan.


Tuurista palatessa äipän sylissä on hyvä napata tirsat.


Ainakin yksi oli valmiina autossa kun kysyttiin kuka lähtee Tuuriin! Minäminäminäminä!!!!


Tavarapuodistä löytyi tällaista fleecetyyppistä lankaa euro/kerä. Ostin muutaman ja ajattelin virkata niistä pyöreän maton vessaan. Vinkki löytyi Alavieskasta miehen siskon WC:stä. Hän oli virkannut sinne upean ison pyöreän maton matonkuteista. Tästä minun omasta ei tule yhtä isoa ja jouduin laittamaan kaksi kerää yhteen, mutta WC:ni onkin huomattavasti pienempi.


Jätskikonekin tarttui Tuurista mukaan, kun halvalla sai....   ;)
Eka jädekin pyörii jo koneessa. Ei se sitten niin tehokas ollutkaan kun luulin. Kulhoa pitää jäädyttää vuorokausi pakastimessa ennen jäden valmistusta. Ja jätskitaikina piti valmistaa etukäteen jähtymään. Seuraavan teen kyllä kylmistä aineksista ilman keittämistä. Tämä jäätyi vasta pakastimessa paremmin, liekö taikina jäänyt liian löysäksi. Jätski itse oli hyvää, ja jaankin kanssanne ohjekirjasessa olleen jädereseptin:

VANHANAJAN VANILJAJÄÄTELÖ

1,8 dl sokeria
1/8 tl suolaa
4,5 dl täysmaitoa
2 vatkattua kananmunaa
3,7 dl vispikermaa
1 tl vaniljauutetta

Yhdistä sokeri, suola ja maito kattilassa. Keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen kunes seos on melkein kiehumispisteessä. Alenna lämpöä. Lisää vähitellen n. 1,25 dl kuumaa maitoa vatkattuihin kananmuniin. Lisää munat jäljellä olevaan kuumaan seokseen. Keitä alhaisella lämmöllä, sekoita kunnes seos paksunee hieman, n. 2-3 min. Poista liedeltä ja jäähdytä seos, sekoittaen vispilällä. Kaada jäähdytyskulhoon ja jäähdytä (koneen ohjeen mukaan).
Toki jäätelön voi valmistaa pakastimessa ilman jäätelökonettakin, mutta muista silloin tällöin sekoittaa sitä.

Melkoista suttaamista toi oli ja ohjekin oli hieman puutteellinen, kun ainesosaluettelossa oli maininta vispikermasta, mutta ohjeessa sitä ei mainittu sanallakaan. Yhdistin sen sitten heti maitoon ekan lauseen mukaan. Vaniljauutettakaan ei minulla ollut, sokeria kylläkin, mutta löysin kaapinperukoilta iskemättömän vanilijatangon, halkaisin sen ja laitoin kattilaan muiden aineiden mukana kiehumaan. Vaikka seos ei täysin jäätynytkään sen max. 40 minuutin aikana, jota konetta sai yhtäkyytiä käyttää, oli se silti älyttömän hyvää, pehmismäistä. Njam.