Nyt kun on haasteisiin ja kysymyksiin vastattu, niin palataanpas taas välillä blogin päätähteen.

Kopperon remppa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tässä taannoin, olisko ollut markkinaviikonloppuna eli syyskuun eka viikonloppuna laitoimme puhallusvillaa katon ylisille. Puhalluskone oli vuokralla Terrasta. Poju joutui tositoimiin ja oli aika metkan näköinen suojapuvussaan ja maskissaan. Elliäkin innostui villitsemään.

 
Lurpsuani eivät avaruusoliot vie, se on vissi juttu se!

Lurpsut ja varsinkin ihan oikeat luut aiheuttavat vieläkin tytsissä valtavan porun. Sen sain taas tänään kokea, kun annoin sille aidon luun. Innoissaan se sitä aikansa järsi, kunnes ei enää jaksanut ja luu olisi täytynyt saada piiloon. Kun sopivaa piilopaikkaa ei löytynyt alkoi kaamea poru. Yritin ehdotella kaikenmaailman piilopaikkaa, mutta mikään ei kelvannut. Lopulta tytsi antoi periksi ja tiputti luun suustaan, porasi vielä hetken ja meni sitten ruokalevolle. Siitä kun heräsi, niin jatkoi kohta järsintää. Eipä luusta sitten enää tainnut paljon jäljelle jäädä.


Jo riittää nörtteily!

Välistä kyllä löytyy aivan mahtava tirsapaikka. Joka puas nostaa se paikkans menettää; ei tarvinnut kuin vessassa käydä, niin jo oli paikka varattu.
 



Lurpsutteluasennoissakin löytyy!


Kurre!

Eikä oo muuten eka kerta kun Elli syö lurpsuaan noin.

Mites muitten koirat järsii luitaan? Löytyykö samoja asentoja kuin Ellillä?