Tänään, tai siis eilen, kävimme heittämässä hyvästit Ellin kesäturkille. Trimmaaja sama kuin viimeksikin, ystävän tytär. Ajattelin, että turkki on kasvanut jo melko pitkäksi, eikä olisi kiva nyppiä sitä sitten kaikkein pahimpien pakkasten aikaan. Näin Elli ehtii vielä vähän kasvattaa turkkiaan talveksi. Ei ihan niin lyhyeksi nypitty kuin viimeksi, mutta aika tyyni kuitenkin. Trimmaajan kanssa juttelimme niitä näitä trimmauksesta. Hän sanoi, että Ellin turkki on juuri nyt hyvä nypittäväksi. Jos odottaa liian pitkään, voi turkki mennä huonoon kuntoon. Jos sen ajelee niin siitä tulee harmaa (näin sanoi jo kasvattaja aikoinaan). Tai jos antaa karvan kasvaa liian pitkäksi, voi tulla iho-ongelmia. Itse suunnittelin, että seuraavan kerran nyppisin sitten kesäkuun lopulla (n. 8-9kk) ja siitä seuraava kerta olisi sitten seuraavana keväänä joskus maaliskuussa. Tyttö kuitenkin sanoi, että tämä n. 1/2 vuoden välein tehtävä nypintä olisi Ellin turkille parempi, harvoin hänen trimmattavakseen on tullut niin "hyväturkkista" hauvaa kuin Elli. Ovat vissiin päästäneet koiriensa turkit venähtämään vähän liikaakin. Viime kerralla oli semmoinen tunne kuin Elli olisi ollut kalju rotta, mutta nyt ei sellaista tunnetta tullut. Elli tuntui ihan yhtä kauniilta kuin ennen trimmiäkin, tosin pentumaisemman näköinen se on pitkäkarvaisena. Mutta ai että kun uusi karva on ihanan, silkkisen pehmeää...mitäh? - Ellihän on karkkari!

Kyllä siinä pöydällä sitten vierähti tovi aikaa, ennenkuin tytteli saatiin kuntoon. Se ei ole mitään heikkohermoisen katseltavaa. Elli luikerteli ja kiemurteli huomattavasti enemmän kuin viimeksi, muttei yrittänytkään purra, niinkuin kuulemma useimmat mäykyt. Viimein sitten tuli valmista ja tytsi pääsi pois pöydältä. Voi sitä riemua ja iloa, ei merkkiäkään viimekertaisesta noloudesta. Talon emäntä sitten antoi Ellille vielä kinkunsiivun ja voi kun se oli herkkua. Heidän koiransa Nilla ja (nykään heillä asustava) Nelli seurasivat tarkkana Ellin kohellusta ja komensivat sitä jos se oli liian tuttavallinen heidän "äidilleen". Ja kun talon koirat eivät leikkineet sen kanssa, se löysi jostain leluhiiren ja huisputteli sitä innoissaan. Kotiin tultuamme Elli esitteli isukille uutta lookkiaan ja innostui vieläkin kohkaamaan ja leikkimään isännän kanssa, vaikka oli jo kylässä koheltanut ihan tarpeeksi. Aamulla ja päivällä en uskaltanut tehdä mitään kovin pitkiä lenkkejä, ettei Elli kovin kastuisi ja kurastuisi märällä nurmikolla ja sorateillä. Jostakin kun olin lukenut ettei koiraa saisi kastella ainakaan kahteen viikkoon ennen trimmiä. Tyttö kuitenkin jutteli, että tämä tarkoittaisi lähinnä shampoopesuja. No, illalla sitten teimme melko pitkän, lähes tunnin lenkin. Niin ja toi otsikon ilusalonki on Viroa ja tarkoittaa suomeksi kutakuinkin kauneushoitolaa. Kiitos taas "trimmerille", meillä on täällä kaunotar!

Lisäys:
Muistui vielä mieleen, että kun siinä juteltiin niin tyttö sanoi että hän tietää erään omituisen trimmaajan. Tämä trimmaaja kuulemma menee koiran ehdoilla. Jos koira on kovin vastahakoinen ja rimpuilee niin hän keskeyttää ja käy vaikka lenkillä välillä ja jatkaa sitten vaikka useammankin kerran. No tähän voisi sanoa että ompa hieno ja koiraa ajatteleva trimmaaja. Mutta jos tosiaan ajattelee sitä koiraa, niin silloinhan koira voittaa sen erän kun trimmaus keskeytetään. Mutta joutuu kohta uudelleen trimmattavaksi. Onko se muka koiran kannalta parempi. Tytön ja samoin minun mielestäni on parempi vetää kaikki kerralla, ettei koira pääse niskan päälle ja toisaalta kiduta koiraa sillä että se joutuu yhä uudelleen ja uudelleen trimmauspöydälle. Ei voi sanoa että Ellikään mitenkään nautti trimmauspöydällä olosta, mutta jälkeenpäin tuntui että se nauttii omasta uudesta olemuksestaan (jopa enemmän kuin ekalla kerralla, jolloin emme vähään aikaan saaneet edes lipsutuksia).
 

Vertailun vuoksi: täsä mää oon muutama päivä sitte, viel iha suviturkiksis.
(joka näyttää enempi talviturkilt)

Ja täsä mää söpistelen jo uudessa talviturkikses.
(joka näyttää ihan suviturkilt)

Kyl mää oo sitte fiini, vai mitä?

koton mää sitte riahui iskä kaa.

Ja ko tarpeeks riahuu, iskee väsy - ja sensuuri.

Menimmää sit viä peitonki al', mut kui ollakkaa takapää jäi ilma peittoo - ja sensuuri iski.

Kävästii me sit ehtolenkilläki.

Ja lenki jälkee ku vähä riehuttii äipä kans, ni iski jälles väsy.

Äipäl taitaa ol jotai iltapalaa, mahtasko se antaa mullekki omistas?

Ääh, väsyttää. Mennää äippä jo yöpuulle.
Tuus ny nörtteilemästäs siittä ja lait simmut kii - ja valot kans!