LURPSU

Viikonloppuna isoveli tuli saunaa. Kyl mää oli sitä orottanukkin, äippä nimittäi vihjas mul et' se vois tuar mul jottai kivvaa tullesas. Joo-o kattokaas ny noist kuvist, mää sai isoluu, mäyrääki isomma sano isoveli. Emmää tiä onks se mua isompi, mut ainaski melkei yht'iso. Ommul siin popsimist kunnemmää ollu viäl sitä entistäkkää kerinny kaikkii syämää. No ko mul o ny tää juaksuaika, ni mää juaksuti sitte isoveljee taas peräsäni. Mää oli menevinäs karkuu ettei se vaa sais sitä mult kirnapattuu. Ja se oli ottavinas mua kiinni. Oli meil hauskaa. Olkkari pöyräjalat vaa kolisi ku mää törmäili se lurpsu suus sin pöyrä alle karkuu. Sit kunnei se ennää jaksanu mua jaakat, ni mää aloi sitä lurpsuu sit tyästää. Enste piti tiätysti vähä mittail, et' millaiperi se olis hyvä alottaa. Mää e meinannu millää keksii hyvvää alotustapaa, mut tiätysti se tarttee alottaa siit solmukohdast jommast kummast pääst. Yrit ny sit saar kirukses siihe solmu ympäril ja viäl vähä purrakki, ko se oli nii suuri. Mut ko aikas yrittää ni kyl sokkeeki kana jyvä löytää. Ny o jo toisest pääst solmu syäty, mut ekas pääs se o viä talles ;) Eiköhä se siit kesää mennes o karonnu.

ROKOTUKSILLA

Äippä anto mul (salaa) viikko sit matolääkkee, emmää ymmär kyl minkä tähre. Ei mus ainaskaa mittää matoi ol. Ei varmasti. Ja jos o, ni ei ne ainakaa kippeit ol, siit mää ole iha varma! Ja kai mää ny sen olisi huamannu jos musa semmossii luikertelis pitkipoiki. No sit tiistain elikkäs eile mut nostettii pahhaa aavistamati autoo. Mennähurautettii Porrii. Muistiksää ottaa ne Elli klaput mukkaas, kysy iskä äiskält. Joo, joo, se vastas. Ni mitkä klaput, ei mul mittää klappui oo? Sit pysättii jonku talo pihhaa ja noustii autost. Se oli eläinlääkäri. Mentii sissää ja enstöikseni mää jourui menemää semmose matala pöyrä pääl, mihi mää olisi päässy iha ittekki, mut annoin äippän nostaa mu siihe. Hiukka mua pelotti, ku se vaikutti vähä huteralt, se pöytä. 7,5 eikun 7,8 killoo sano eläinlääkäri. No sit mää pääsi toisel pöyräl, korkeemmal.

Siin se lekuri sitte kopeloitti mua. Mää meinasi sannoo sil et' näpit irti mu stratekisist paikoistani, mut sit se jo tokasiki et' hyvät syränäänet. Korviinki se kurkkas. Mää oikei oroti, et se olis vähä rupsuttanu mu korviini, ku se tekkee nii gutaa. Mut ei, siistit korvat, se vaa tyyty sannoo. Kynsiiki se vilasi, ku äippä sil sano ettei se oikee uskal paljoo leikat mu kynsii ku ne o nii mustat ettei läpi näy. Kärsii näist viäl milli ottaa, totes lekuri. Ja kantsii leikat sit sillai ylöspäi vinos. Häh - äippä oli iha ymmälläs. Koirakirjois o neuvottu iha toistappäi, et niinku leikkuri sillee alaspäi kallellas kyntee nähre. No, sit se kynsi o tämmöses (näyttää käsillään) asennos ja sillo ne kynnet kuluu paremmin, se selitti. No sit rupes äippäki ymmärtää. Mummiälest se vois ymmärtää ol klimpsomati mu kynsii, mää pelkää et' se leikka joku kaunis kerta liikaa. Tosin jäisinköhän mä ilman palkkanameja? Sit lopuks se lekuri tarras viäl mu niskaa kii ja kehu ettei tää satu sit yhtää. Ei se kyl sattunukkaa, emmää huamannu ainaskaa mittää erikoist tapahtunee. Täsä o sit nelosrokote ja rabies ja tää o voimas kolme vuat. Tattis vaa kehu äippä ja iskä ja sit lährettii kottii, ko ne oli maksanu siit, et saatii käyr siäl. Kyl se kohta siin mu niskasani sit kummiski hiukka kutisi, ko mun oli pari kertaa pakko pysät hiukka rapsuttelemaa niskaani.

Onneks meil o äipä kans tämmäst teletapiaa, et' se voi joskus ain kirjottaa näit mu ajatuksii ylös. Mut vaa sillo ku MÄÄ tahro!



Mitenkäs tään nyt sitten ottaisi?


Isoveljeä karkuun!


Hämiskin pääsi vähä lurpsua maistamaan!

 

Mukavii lurpsutteluhetkii vaa kaikil sin ruuru toisel pualel!

T: Elli Elviira Eloveena