Eräs henkilö sai minut muistelemaan menneitä asioita, ikäviäkin, mm. isääni joka kuoli syöpään v. 1993. Vanhempi poikamme oli tuolloin n. kolmivuotias ja nuorempi puolitoistavuotias. Oma mummoni äidin puolelta - häntä en ikinä ehtinyt nähdäkkään. Myös hän kuoli syöpään. Hänen miehensä, vaari, oli sodankäynyt mies, jota me lapset, ainakin minä pelkäsin. Hänkin on jo poissa. Isän puolelta en vaariani ikinä ehtinyt nähdä, vaikka hän elikin vielä minun lapsuudessani. Vasta hiljattain sain tietää kuinka katkera oma isäni oli hänelle siitä ettei hänellä ollut lapsuudessaan isää. Sen sijaan isän äiti, mummuni, eli 98-vuotiaaksi. Hänestä minulla onkin paljon hyviä muistoja, hänellä oli paljon kaikennäköisiä sanontoja. Yksi oli että Hyvää huomenta Punahilkka, miltäs se maistuisi kahvitilkka. Nuorena se hiukan ärsyttikin, kun hän varsin hyvin tiesi että olen tee-ihmisiä. Ja Konstit o monet, sano ämmä, ku kusi ja konttas, kuului myös mummun lempilausahduksiin.

Sitten rupesin muistelemaan omaa lapsuuttani pidemmälle ja mieleen tulivat kesäiset uintireissut. Täälläpäin oli silloin useita uimarantoja joen varrella. Rautatiesillan viereisellä uimarannalla en juurikaan käynyt, mutta suosikkirantoja olivat Kolin ranta, Santikko ja myöhemmin terveyskeskuksen läheisyydessä oleva ranta, oliskohan sitä kutsuttu Snällinrannaksi. Snällinranta ei enää virallisesti ole uimaranta, joten siellä voi uittaa koiraakin. Aiemmin siellä oli pukukopitkin, mutta ne joutuivat jatkuvasti terrorismin alle, ja purettiin sittemmin. Myös Kolinranta poistettiin ihmiskäytöstä ja siitä tuli läheisen hevostallin heppojen uimapaikka. Se oli aikoinaan suuri harmitus, kun se oli kuitenkin lapsena miltei lempiuimapaikka. Toinen lempipaikka oli Santikko, joka oli kaikkein lähimpänä, ja siksikin siellä tuli usein käytyä. Ja uimassahan käytiin monta kertaa päivässä, tietenkin. Santikon rantahan on urheilukentän vieressä, ja epäilen että nykynuoriso kutsuu sitä urheilukentän rannaksi. Sillä kohtaa taitaa joki olla leveimmillään, ja sen yläpuolella on koski. Ranta on yhäkin kesäisin hyvin suosittu ja aidattu puomein, jotta pikkuiset eivät menisi liian syvälle. No nuorenahan ne puomit kuului ylittää ja uitiin aina joen toiselle puolelle, vaikka virta joskus olikin, no ei nyt kauhean kova, mutta kuitenkin. Sitten oli vielä yksi uimaranta, se oli oma ja sijaitsi mummulan lähellä. Silloin kun uimataito ei vielä ollut kovin hyvä, jouduttiin kutsumaan mummu katsomaan rantaan, ja aina hän mielellään tuli. En sitten tiedä olisko siitä ollut mitään hyötyä, jos olisi meinannut hukkua, kun mummu ei osannut uida. Siinä rannassa oli puita ja kiipeilimme niissä usein nuorimman isoveljeni kanssa ja leikeimme Tarzania. Mutta eiköhän tässä jo ollut paljastusta riittämiin. Noilta uimarannoilta ei paljon kuvia ole tullut otettua, mutta tässäpä muutama kuva lapsuusmaisemistani ja nykyisestä lenkkimaastostamme Ellin kanssa. Hevosia käytiin siellä kesällä katsomassa, mutta nyt talvella ei ollakkaan vähään aikaan siellä käyty.

Havulinna. Tämä oli lapsuudessani upea prinsessalinna, samalla hiukan pelottava. Kerran pääsin kurkkaamaan sisälle aulaan, kun äitini jakoi postia ja minä olin päässyt kierrokselle mukaan. Taisin vähän pelätä prinsessa Ruususen noitaa, mutta hyvinhän me sieltä pois päästiin. Ei nukuttu 100-vuotiseen uneen ;)

Havulinnasta on tällainen näkymä joelle. Taitaisi olla kaiteenmaalauksen aika.

Lastentarha, nykyään päiväkoti. Silloin ei ollut aitoja ympärillä, nykyään siellä on aidat. Tarhan pää-tätinä oli silloin Ruohon täti, joka oli muistaakseni jotain sukua Kylli-tädille. Kylli-täti puolestaan oli täti, joka piirsi television lastenohjelmassa aina jonkun kuvan. Tätä en kyllä itse oikein muista. Joka tapauksessa Ruohon tädillä oli silloin sellainen taskumekko, luultavasti Marimekko. Tumma pohja, jossa jotain isoja kuvioita ja sitten useita erikokoisia, värikkäitä taskuja. Hän oli sen kuulemma saanut Kylli-tädiltä. Olisivatkohan he olleet sisaruksia. Olimme kuulemma edistyksellisiä, kun Ruohon täti sai aina vinkkejä ja ideoita Kylli-tädiltä. Näin hän sanoi, kun hänet sitten joskus aikuisena näin kylänraitilla ja pysäsimme juttelemaan. Omat lapseni ovat olleet samaisessa talossa päiväkodissa.

Iki-ihana tynnyrimökki. Tässä mökissä olen leikkinyt lapsena ja samaten ovat tehneet omatkin lapseni.
Tämä oli ehdottomasti tarhan paras paikka. Mutta kukas piru on ikkunan rikkonut, kyllä se vielä 70-luvulla ehjä oli?