Kuten tiedätte, lunta on tullut ihan riittämiin. Kerrostaloasukkaita se tuskin niin kovin haitannee siinä mielessä, että heidän ei tarvi itse aurata pihaa. Mutta meitä OK-asujia se varmasti sapettaa. Minua ainakin. Piha on kuin lentokenttä, ainakin viis kilometriä pitkä. Sataa pual metriä lunta ja pitäis aurata. Aargh! Ei muuta kuin värväämään armeijasta tammikuussa kotiutunut poju kolan varteen pihan toiseen päähän ja itse toiseen päähän. Ellillä kuitenkin on kivaa. Se saa hillo- tai partaäijäpurkkiin napuroita ja juoksee purkin perässä tai purkki suussaan pitkin pihaa. Erään auraussession päätteeksi jäätiin vielä leikittämään Elliä pihalle. Kamerankin ehdein hakea. Liikkuvasta kohteesta on kuitenkin hankala saada kunnon kuvaa, joten pahoittelut taas joidenkin kuvien huonosta laadusta.


-Elliii, tuus tänne


-Kuka? Jaa mää vai? Et oo tosissas.


-No okei sitte. Tullaan, tullaan. Mitä asiaa?


-Leikitääs vähä purkilla. Sää juokset autoo ympäri ja mää yritä ottaa sua kiinni.


-Nänä nänä nää nää. Et saa mua kiinni!


-hups, purkki putos.


-Yritäppäs nyt ottaa mua kiinni.


Vauhdikas veijari ei aina mahdu kokonaisena kuvaan.


-Sissoo, epistä! Eipäs tuupita harjalla!