Edellisen postatuksen kommentissa ja mainitsinkin asiasta, mut on kyllä ihan pakko vielä tuoda asia esille:

Eli eilen aamuyöllä Elli alkoi oksentelemaan. Muutaman kerran käytiin ulkonakin, mutta sinne päästyä ei enää kyökättänyt, vaan Elli keskittyi ruohonsyöntiin. En tiedä onko ruoho välttämättä hyvä, mutta Kapukin aikoinaan paranteli mahaansa ruohoa syömällä. Mutta se olikin sellainen teräsmaha ;)
Ja aina kun päästiin sisälle, se ehti oksentaa. Yhdet vesiripulitkin pääsi, ei onneks matolle. No jossain vaiheessa olo sitten helppas sen verran, että Elli sai nukuttua jonkin aikaa ja kun muu porukka alkoi heräilemään, vaikutti tytsikin jo hieman paremmalta. Aamupäivän kuluessa Elli piristyikin sen verran, että miehen vaatimuksesta annoin sille vähän ruokaa (vaikka tiesinkin, ettei vielä saisi antaa muuta kuin korkeintaan riisiä). Virhe. Iltapäivällä, muutaman tunnin kuluttua ruokailusta alkoi uusi oksennuskierre, entistä pahempi. Elli oli varmaan lähes kaksi tuntia pihalla kyökkien 5-10 minuutin välein. Se oli todella surkea. Välillä se istui apaattisen näköisenä, katse pyytäen: auta! Välillä se otti muutamia askelia samalla kyökkien vaahtoavaa limaa. Mitää muuta suusta ei enää parin kerran jälkeen tullutkaan. Ja välillä ripulit. Ei maistunut riisi- eikä tavallinen vesi, mitään en saanut menemään alas. Kun Elli vihdoin tuli sisälle, se pötkähti heti ovensuuhun makaamaan, eikä jaksanut siitä pidemmälle. Se oli niin apaattinen ja väsynyt, että ajattelin sen kuivuvan ja siitä päätin sitten, että tytsi pitää saada lääkäriin.

Soitin sitten päivystävälle ja sieltä käskettiin tulla illalla 10:ltä.
-Mitäh? Eikö ole aikaisempaa aikaa (klo oli n. 17.30 - 18.00)?
-Ei.
-No, okei me tullaan silloin. Kuka siellä muuten on lääkärinä?
-Herra X.
Kirosin mielessäni.
-Eikö ole muita?
-Ei
-Ok, tullaan sitten.

Illalla puhelin soi sitten puoli kasin aikaan, että voitais lähteä sinne, nyt lääkäri ehtii katsoa koiraa. Lähdettiin ja perille päästyä arvon tohtori sanoi, että nyt tehdään niin, että koira jää tänne yöksi. Yritin kysellä kaikennäköistä, mutta ynseästi lääkäri vaan ynähteli jotain epämääräistä.
-Tulkaa huomenna hakemaan puoli yhdeltä
-Mitä? silloin vasta?
-Niin jollei aiemmin kuulu soittoa.

Minua potutti, etten saanut lääkäriltä kyseltyä enempää. Yritin kysellä esim. että joutuuko tiputukseen ja mitä sille tapahtuu. Mihinkään en saanut kunnon vastausta. Enkä oikein osannut mitään kunnolla kysyäkkään, enkä vaatia vastauksia, kun olin niin äimänä siitä yöksi jäännistä. Luulen että olisi riittänyt, kun Elli olisi ollut hetken tiputuksessa ja saanut lääkkeet ja ohjeet mukaansa. Ilmeisesti hän katsoi, että tällä tavalla saadaan typerältä asiakkaalta rahat nyyhdettyä pois. Lähdettiin kotiin ja ajattelin, että huomenna (l. tänään)  kyselen sitten paremmin, että mikä sitä koiraa vaivasi. Siltähän otettiin ensimmäiseksi verinäyte (jota sitäkin neulaa lääkäri tökötti 3-4 kertaa, ennenkuin onnistui). Päivällä sitten sovittuun aikaan haimme tyttömme sieltä pois. Yritin nyt sitten kysellä kaikennäköistä, mutta en taaskaan onnistunut. Lääkäri tuntui olevan vielä äreämmällä päällä, kuin eilen ja tiuskaisikin minulle aika kiukkuisesti, että rouva odottaa nyt heken, niin minä annan sitten kotihoito-ohjeet. Ja kysyessäni verikokeista, hän lisäsi vielä, että mukana on lappu verikokeiden tuloksesta. Voihan V***U. Että korpesi. S****nan äKSä, olis pysynyt siellä mistä oli tullutkin. Poika, joka oli myös mukana ihmetteli kovasti lääkärin käytöstä. Itse pakkohillitsin itseni, sillä jos olisin antanut tulla "pientä" käytösohjetta lääkärille, olisin varmasti puhjennut itkuun. Ja se ei olisi käynyt laatuun.

Ja ne ohjeet oli, että lääke säilytetään jääkaapissa, ravistettava. Tänään kaksi kertaa ja huomenna kolme kertaa. Tänään paasto ja huomisesta Piltti-velliä kahtena päivänä, josta siirrytään Piltti-purkkiruokaan kunnes uloste normalisoituu.
Siis ei mitään mainintaa, mikä Piltti olisi koiran mahalle sopivin, kauravelli vai? Mä en edes enää tiedä mitä vaihtoehtoja on, kun muksut on jo aikuisia (ja muutenkin oli kyllä enempi kotiruokaa). Ja miks just piltti, eikö joku muu merkki käy. Koirakirjoissa kehoitetaan antamaan aluksi keitetyn riisin keitinvettä ja seur. päivänä vähitellen riisiä, sitten kanan- tai naudanlihaa. Ja vähän jäi vaivaamaan, että mimmoisia lenkkejä voidaan tehdä, nyt kun päästiin pidempien lenkkien makuun. Ei me kyllä heti voida pitkälle mennä toipilaan kanssa. Varmaan pitää varrota sinne asti, että uloste normalisoituu. Aargh, takapakkia. Erityisesti kuitenkin jäi vaivaamaan, että mitä sille oli siellä sitten tehty, millaista hoitoa saanut. Näihin kysymyksiin en saanut vastausta.

Ja vielä tuosta herra X:stä. Hänhän on joillekin tuttu takavuosilta TV:stä. Hänestä tuli joku eläinlääkäriaiheinen ohjelma kerran viikossa, tyyliin "elämäni eläimet", mikäli joku muistaa ko. sarjan. Itselleni hän on kuitenkin tuttu 80-luvun lopulta. Olenkin joskus maininnut, että eka koiramme oli 1,5 vuotias kuollessaan parvo-virukseen. Puppe oli silloin hänen hoidossaan. Koira oksensi ja oksensi ja ripuloi. Kävimme tiputuksessa ja koiralla oli todella paha olla. Se ei ollut peffan päältäkään enää kuin nyrkin vahvuinen, niin kuivaksi poju meni. Lopulta päätimme, että nyt saa riittää, päästämme koiran vehreämmille metsästysmaille. Veimme koiran herra X:lle nukutettavaksi, hän olisi vielä yrittänyt, me emme. Hän nukutti kuitenkin koiran, mutta myöhemmin, toisessa yhteydessä nähdessämme, hän sanoi meille jotain ilkeää. Loukkaannuin sydänjuuriani myöten. Siis niin ei sanota ihmisille, jotka on juuri menettäneet koiransa. Silloin päätin, etten ikinä vie koiraani hänelle. Päätös piti siihen asti, kunnes tuli Kapun vuoro lähteä. En tunnistanut häntä silloin enää, sen verran oli muuttunut. Silloinkin jouduimme päivystykseen ja kukas siellä olikaan - herra X - päivystämässä. Jälkeenpäin isäntä kysyi,"tunnistitko äijän?". En. Katsoin äkkiä papereita, ja juu, hera X:n nimihän se siellä kiikkui.
Nyt en enää sano en ikinä vie hänelle, mutta toivon sydänjuuriani myöden, ettei minun tarvitsisi yhtään koiraa hänelle enää ikinä viedä hoidettavaksi tai lopetettavaksi. Törkeä ja ärsyttävä äijä. Onkohan täällä satakunnan alueella mitään toista päivystyspaikkaa kuin tuo Porin päivystys maantiekadulla? Jos joku tietää, niin vinkkaatko tai linkkaatko mulle tänne?


Täsä mää oon vielä terveenä Pauli-pupun kans, äippä löysi sen hiljattain kirpparilta eurolla.

Tytsi on kyllä jo huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin eilenillalla. Ruokakin maittais jo, vaan tänään on paastopäivä. Huomenna sitten aloitellaan pikkuhiljaa jollain vellillä tms. ruokailu. Leikkiäkin tuo jaksaa jo.
Niin ja, voi kun se oli innoissaan kun me mentiin hakemaan sitä. Tytsi kuuli meidän äänet sieltä odotushuoneesta, kun emme vielä nähneet toisiamme. Se vikisi ja haukahteli, tunnistin kyllä omani äänen! Ja voi sitä riemua, sitten kun nähtiin. Hyppimistä ja pomppimista. Lipsujakin olis saatu jos olis huolittu. 
Mamman Pikku-Elli <3