No siis äippä kuuli ton otsiko piisi täs taannoi jossai, ehkä autos. Se räjähti nauraan - kuvaa just hyvi mua, se sano. Eikä mitenkää pikkase. Hyvä, ettei ojjaa ajanu. No ei siin mitää, et' se o pikkase pläski, mut ny se o tullu hulluks. Se o viäny mua piremmil lenkuroil ko aikasemmi. Ollaa menty siält talleje likilt ja joskus ohittekki, ja joskus pariki kertaa päiväs. Kolme pahimmas. Taik sit ollaa lähretty just päivastasee suuntaa ja tehty koululenkki. Mut sinpäi mää en oikee tykkää lähtee, eikä äippä ymmär miksei sinpäi vois muka men. Mutko siäl o pihois niit karmeesti räksöttävii piskei, ni ne pelottaa mua. Ja ne kakarat päiväsaikaa huutaa ja melttoo siin koulu pihas. Onks pakko vaikkei taho? Mie en taho!!! Ja muutenki noi piremmät lenkurat o epäreilui, mul piisais semmone lyhkäsempiki reissu, mu siputassut kuluu tommosil maratooneil. Ko ne o muutenki lyhkäset, ni mitä sit tehrää ko ei ol ennää ko tynkät torsot jäljel? Ostetaa uuret marketist vai? Jos tommosii lenkuroit o pakko tehrä, ni mä haluun sit seuraavaks jonku vinttikoira siput (=tassut). Sopisko mul saluki siput? Ääh, pitäähä niis ny vähä karvoiki ol, mää ota afkaani siput - ei, ei, niis taitaa ol liikaa karvoi. Mää ota sittekki venakon (=venäjänvinttikoira) siput. No ni äippä, lähtetääs lenkil ja kattotaa kuka viä ja kuka vikisee, mul o uuret siputassut!


Tääl ollaa oltu ennenki lenkural. Ampumarara takan kulkee pururata ilman koirakieltomerkkejä ja sinnehä mee tiä vei yks kertta äipä kans. Se sano vaa, et mennääs kattoo mis kunnos se o talve jäljilt. Sin o vaa sen vert pitkä matka, et ensteks tarttee men autol vähä likemmäs ja sit lähtee kävelee vanhaa rautatiät pitki. Ensteks vaa tarttee ylittää tää vanha rautatiesilta.


Täsä sitä sit jo patikoiraa rara varres.


Nonnii, päästiinhä me sin pururataosuurel vihronki. Se lenkura kiärtää siis ympyrän ja tulee samaa kohtaa takaisi. Äippä aatteli, ettei varmaa viäl pääst ympäri asti ja lähdettii sit siit pääst kiertää, mis äippä arveli oleva kuivempaa. Pualee välii suunnilles mentii ja sit palattii takasi.
  

Tää ol alkumatkas ja äippää vähä arvuutti, et uskaltaaks tost ali men, vai rysähtääkö toi puu mee niskaa. No, mentii sit kummiski, eikä se rysähtäny. Huh. Mut ikävästi se roikku siin sähköjohro varas.


Täsäki oli puu rysähtäny maaha asti, mut onneks just toho polu viäree. Varmaa Tapsamyrskys kaatuneit, sano äippä.


Tämmäsii koloi oli muutama siäl pururaral, liekö eroosio tyät?


Täs kohtaa äippää vähä arvelutti, ko molemmil pualil oli vettä. Toisel pualel joki ja toisel iso oja. Se meinas, et jos se pettää häne pläskejes alta. No se olis sit vaa mutakylpy. Mää huamasi äipä epäröinni, enkä olis täst kyl millää menny, mut äippä keräs rohkeutes ja sano, et mennää ny vaa ja veti mua väkiste peräsäs. Jonku matkaa mentii viäl etteepäi, mää kyl kränäsi vähä vastaa. Kyl se ny jo olis riittäny.


Näilmai me sit suuripiirtei mentii, ennenko mää sai äipä ymmärtää, et ny tää lenkurointi piisaa. Paluumatka sujuki mun osalt vähä vikkelämmi. Paitti, et mää sai vetää tota pläskii peräsäni.


Päästiinpä vihroinki takas ton rautatiäsillal. Siit ei oo enää pitkä matka autol.

Äippä sit huvikses rupes ettii tota otsiko piisii netist. Se oli iha kauhuisas, ku se tajus kene piisi se o. Se o sen per... pirskatin Jukka-Pojan, jota äippä inhoo yli kaiken. Mut ei voi mitää, siin o jotai senverra hauskaa, et ei välitet äipäst. Mää pistä ton viteo tähä, ni tiätte mist o kyse. Ja äippä käski sanoo, et jokaine saa ol omalaises, se vaa ei ymmärrä miks aikuse ihmise nimes o "Poika", ja miksei se poika leikkaa sitä ruakotont tukkaas. Ja silkkis sais vetää per... vessanpöntöst alas.




Ja ko sunnuntain o äippiepäivä ni nää kukat o siit mee lenkuravarrelt, et hyvvää äippiepäivää vaa kaikil äipil, nii ihmislaste ko mee koirienki äipil. Nii omil ku aroptioäipil! Ja mähä oo aroptoinu to mu mamuska ittelleni!


T: Elli Elviira Eloveena

PS. Ja mähän en sit oo pikkastakaa pläski, ettäs tiätte!

(Tiedoks niille jotka ei Ellin postatuksia ennen lukeneet: tää on murrepostatus Porin [tai sinne päin] murteella. Eli esim. monessa kohtaa d kääntyy r:ksi. Tai e ä:ksi. Ja usein viimeinen kirjain jää uupumaan. Voit toki kysyä jos et jotain sanaa tai lausetta ymmärrä ;) )