"Tästä lapsesta tulee vielä vaivalloinen" sanoi lastenkodin johtajatar Muumipapasta, kun tämä oli pieni. Hmm. En nyt sanoisi, että Elli mitenkään  vaivalloinen olisi, mutta varsinkin alussa se heräili monta kertaa yössä vikisemään ja ulisemaan. Ja sitten olin itse päivisin kuin nukkuneen rukous. Päätin pistää sen unikouluun kun se oli ollut meillä runsaan viikon ja vikinä jatkui monta kertaa yössä. En huomioisi sen vitinöitä ollenkaan yöllä, silloin nukutaan! Ekana yönä Elli heräsi ekan kerran puolen yön aikaan ja vinkui n. 10 minuuttia. Toinen kerta oli n. 1.30 ja silloin se ulisi lähes puoli tuntia. Se varmaan ihmetteli miksi en ottanut sitä syliin, niin se olisi voinut nukahtaa siihen ja minä olisin sitten kantanut sen omaan sänkyynsä niinkuin olin aiemmin tehnyt. Sinä yönä se ei sitten herännyt muuta kertaa. Seuraavana yönä se heräsi monta kertaa, mutta vikinät olivat aika lyhkäsiä. Kolmantena yönä se nukkui koko yön. Yöheräilyt jatkuivat vielä senkin jälkeen, mutta Elli meni melko pian uudelleen nukkumaan itse kun oli muutaman kerran vikissyt. Nyt yöt jo menevät melko hyvin. Aamulla Elli herää kyllä heti kun ensimmäinen vaan keittiöön tulee ja sen on silloin päästävä nuolemaan naama. Kielareita, nam (yäk).