Kolmas kerta toden sanoo. Niin, käytin Ellin taas torstaina trimmerissä. Trimmaajana sama likka kuin aiemminkin. Trimmaus ei ole Ellin mielestä mitään mieltäylentävää hommaa ja välillä se rimpuilikin kaikin voimin vastaan. Selästä lähtee helpoimmin karvat irti, mutta tassut ja massu ja pyrstöpää ovat hankalimmat. Kuvitelkaapa, että joku nyppii sinulta karvat päästäsi. Joko ylä- tai alapäästä ;) Ei kivaa :( Mutta yhtä kaikki se on suoritettava. Kyllä siinä taas pari-kolme tuntia vierähti.

Eilen lenkillä törmäsimme erääseen tuttuumme, joka ei varmaan ollut Elliä ikinä nähnyt vastatrimmattuna. Hän oli aivan kauhuissaan, että mitä se mamma on sulle oikein tehnyt! Eli kyllä se toisten mielestä näyttää varmaan aika kamalalta juuri trimmattuna, mutta itse alan jo tottua siihen erilaiseen ulkonäköön. Eka kerta kai pahin oli. Ja viimeksi, talvea vasten, tehtiinkin hieman kevyempi trimmi. Nyt tällä kertaa kuitenkin nyyhdettiin ne pehmeät karvat siitä päälaelta ja toivonkin että nyt kasvaisi kunnon karva siihen. Mutta voi olla että Elli on ikuisesti "pehmeäpäinen". Ei se silti mua haittaa, yhtä rakas on kuitenkin .

Trimmaajan kanssa siinä sitten juteltiin kaikennäköistä ja sanoin hänelle, että katsoppas sinä, kun oot enempi ollut koirien kanssa tekemisissä, noita Ellin nisiä. Että onko sillä mahdollisesti valeraskaus. Hän sitten puristeli niitä ja juu, maitoahan sieltä hiukan tuli. Itsekin oon koittanut puristaa niitä, mutten ole mitään saanut tulemaan. Tekniikkani ei taida olla hallussa. Ilmankos on tytteli ollut väsynyt ja masentunut ja haluton, eikä ruokakaan ole kovin hyvin maittanut. Ihmettelen vaan, että kun sillä tammikuussa oli ne juoksut. Ja koirahan kantaa kaksi kuukautta, eikö niin? Niin jos sillä olis oikea raskaus ollut, niin sehän olisi jo synnyttänyt ne pennut. Ja varmaan imetyskin olis jo loppunut. Että mites siltä vielä sitä maitoa tulee? Ellin olemus on kuitenkin jo huomattavasti piristynyt. Ruoka on taas alkanut maittaa, jopa vähän liiankin hyvin ja vireystila ja leikkimishalu ovat taas palanneet. Että kait se (valeraskaus) kohta alkaa jo olla ohi. Ja luultavasti se samainen vaiva sillä oli viime kesänäkin juoksujen jälkeen, vaikka kieltäydyinkin silloin sitä uskomasta. Pahus, tätä me ei oltais kaivattu! Kai tää on sitten vakio joka juoksuilla :(


Aloitetaanpas sitten.


"Voi EIIIHhh"


"Ääk APUA, ei masukarvoja, EI MASUKARVOJA!!!!"


"Tehkää mitä teette, mutta peppuun ette koske!"
Hypnotisoiva laserkatse.


Vihdoinkin valmis. "Onks täs ny laitaa, et' piänelt koissuparalt viärää viimesetki turkikset päältäs?"


Tulipa samalla moikattua Nillaa ja Nelliä.


Tämmönen mytty niitä karvoja sitten tuli.
Niistä tehdään Ellille sitten joskus villapaita ;DDD


Ehkä syön hieman.