Olimme siis Vironreissulla, yksi yö laivalla ja toinen hotellissa. Viime yönä olimme kotona joskus yhden jälkeen, puuduttavaa linja-autossa yhtäkyytiä istumista 3-4 h takana. Ja aina on kyllä yhtä mukava palata reissulta kotiin, oli senverran mukavat tervetulotoivotukset. Elli sehlasi meidän molempien välillä, kävi lipasemassa vuorotellen kumpaisenkin poskea yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten asetuimme maahan nenät miltei kiinni toisissamme ja Elli tuli siihen ja lipasi vuorotellen meidän kummankin nenää, ei tarvinnut sehlata enää edestakaisin. Kyllä oli tytsi onnellinen, samoin minä ja isäntä.

Ellillä oli myös ollut eroahdistusta miltei koko poissaolomme ajan. Harmittavaa.Se oli vitissyt ja vinkunut lähes koko hereilläolonsa ajan. Ei ollut auttanut lenkitykset eikä leikitykset kuin hetkellisesti, ei edes vierihoito kainalossa. Kotiväki paras väki!

Reissulla kuultua: Jos on tuuria, ei tarvita järkeä!