Muistatteks te ku äippä täsä taannoin muisteli menneisyyttäs? Sil oli kuvii siält lapsuusmaisemistas. Se rupes sit vähä sen jälkee haikailemmaa, et' mentäskö käymää siälpäi taas ku ei ol vähhää aikaa käyty. Se sano mul sit yks päivä, et lähretääs, Elli, heppoi kattoo.  No, mää oli sit just nukkumas ja nosti unepöpperöist knuppiini hiukka ylös. Tarkotus oli kattoo äippää, mut taisin kattoo iha kiaroo. Nii kiaroo ko tommost kiaroo ihmist voi kattoo. Ni, et mennääks hevosii kattoo, lähetsie mukkaa? Täs vaihees määki sit jo rupesi vähitelle herräämää ja hyppäsi soffa selkänojalt poijes. Mää oli siäl tirsamaas, siin ko kyttää tirpusii ni uniha siin väkisi tulee. Ei tartte pistää palttoot päälles ko ei ol ko seittemä astet pakkast, kyl sää sen kestät, lupas äippä. No sitte, mennää ny herrajestas heti sit, hopi, hopi, mää oli iha innoisani ko ei mun tarttenu päälleni pukkee. Kyl te varmaa ymmärrätte, et' ei se oo mäyräkoiral sopivaa, toi pukemine. Mut olis se ny voinu ittes pukkee, ennenko ruppee mua herättelee. Ny mää jourui sitä iha turhapäi orottaa ko se puki takkejas ja lakkejas ja kenkiis.


Lährettii sit menemää sitä mee kesäreittii ja äippä pohti samal miälesäs, et mahretaanks me pääst siit mettätiä kautta, ko ei sitä muinakaa talvin ol aurattu. Se oli ottanu kamera mukkaas. Ko oli hiano ehtopäivä sillo, ni aurinko porotti kauniisti tual yläilmois ja äippä yritti räpsii siit kuvii senko kerkes. Ei oikee onnistunu. Paras olis tullu tual pualvälis lenkkii, ko se aurinko rupes painuu jo iha mailles, ni se oli punane ko veripallo. Upeeta kehu äippä, mut liian matalalla, ei onnistu enää. Tosi nopeesti se sit katoski sin maa uumenii, se rinko ja taivaaranna rusotus.


Mee kesäreitti kulkee tämmäse piäne kappeli ohitte. Äippä kuvas taapäin, eli matka jatkuu kuvasta tännepäin ja muutama metri pääst alkaa se piäni pätkä mettätiät. Äippää jännitti, et päästäänköhä me siit, vai jourutaanko menee autotiä kaut.


Pihkuras, parkasi äippä. Sitä ei olis millää huvittanu men sin autotiäl, eikä kyl totta puhue muakaa. Ilmeisesti Tapsamyrsky oli kaatanu iso männy mee reiti varrel, eikä sitä ollu kukkaa siit poijes perannu. 


Mennääs ny kattoo vähä likempää löytyskö siält mittää polkuu, mist pääsis menemää, kehu äippä. No me mentii ja kattokaas kui oli joku tehny mukava polu sinne. Mää pääsi tost runko alitte menemää, mut äippä joutu tekee muutama akropaattise liikkee, ja nostaa hiukka niit rautakankisii siputassujas. Mut kyl seki kuulkaa vaa siit yli pääsi. Nii henkisesti ku ruumiillisestiki. Joutais seki vähä pienentää tota pulluskaas, ni mahtuis piänemmästäki ravost, niinko mää! Mut mää oonki ny laihrutuskuuril, iha omal. Ei oikee noi napurat taas maistu, Neu:ta mä kyl syän iha kohtuullisesti. Mää on kyl henkilökohtaisesti sitä miält, et vois mul jottai muutaki tarjot joskus toisel aterial, ku noit kuivii napuroit. Esmes (=esim.) lohta, njami tai raakaa naurajauhelihaa (sikaa tai sikanautaa ei kuulemma saa antaa raakana?). Ne o mu superhyperherkkujani. Huppista, palataas aiheesee...


Täs o sitte siält puurunko toiselt pualelt. Joku oliki siäl pärryytelly näköjäs moottorikelkal. Hyvä vaa sano äippä, päästää paremmi menemää, ko o piukattu polku. Olimmää näköjäs joutunu kummiski ton heijastiliivi laittaa, emmää muistanukkaa. Mut ei se haittaa, piänempi paha se o ko villapaita.


Sit yhres tiäristeykses mee olis pitäny kurvat sin talleil päi, mut äipäl rupes tulee kus..pisuhätä. Mikä ihme siin o, et' enne kottoo lähtöö se kurvaa vessas sun kymmene kertaa ja silti sen tarttis pääst viäl matkallaki veskii. Tartteeks kitat sitä teetä mahatäyrelt kokoaja? Mää sit ehroti sil et men toho tiäposkee kykkys sillail ko määki, mut se vaa kiljasi et' luuleksää, et mää pers..peffani jääryttäsi, ei mul oo tommosii karvoi ko sul! Mää pääti sit äipä pualest, et' jätetää se heppatalli tälkerttaa vällii ja mennää lyhkäsempää reittii. Noloohan se olis äippää lenkittää jos sil olis märät housut, niinpä yritettii pitää vähän kiirutta. Kyl se silti kerkes viäl ottaa kuvia siit tallista, joka näkyi peltoaukee toiselt pualelt, pari heppaakin näkyy kuvas, huamaattekste?


Tää o miltei samast kohtaa toisee suuntaa kuvattu. Tää ja toi hevostalli on aika lähellä tota tarhaa mist äippä sillo teil jutteli. Vähä viäl etteeppäi ni siin ne tarhat ja havulinnat sit jo onki. Aikas mukava lenkura, vaikkei iha siäl asti käytykää, mis piti. Loppumatkast mul sit rupes olee niipaljo paakkuuntuneit lumikökkäreit tassujepohjis, et' äippä nappas mu selläälles syllyys ja istahti linjuripysäki penkil nyppimää niit kokkareit mu sipuistani poijes. Sit pääsi taas vähäks aikaa jolkottaa, ennenko sama toistu uurestas. Se o kyl harmillist, et se lumi sillail sin sipuje pohjii paakkuuntuu. On nii hankala kävel sillail paakut antura al'. Ei mul täs ny mittää muut ol. Olkaa ihmisiks. Tai piskeiks.

T: Elli Elviira Eloveena