Sunnuntaipäivän kunniaksi teimme vähän pidemmän ajelureissun eilen. Kävimme Seitsemisen kansallispuiston liepeillä. Kävimme Ensin Teerilammella, mutta koska parkkiksella oli jo pari autoa oikein leiriytyneenä, emme viitsineet jäädä sinne. Palailimme takaisin pienen matkaa ja näimme tien lähellä taukopaikan. Sinne siis piffiä paistelemaan. Moni autoilija hidasteli kohdallamme katsellen kaihoisasti suuntaamme, joku jopa pysähtyi, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa. Hyvä sillä halusimme olla omassa rauhassamme. Me jöröt, jäyhät satakuntalaiset. Vasta juuri hetki ennen kuin olimme lähtemässä (minä vetelin vielä nauriinpalasia kitusiini), joku keksi oikeasti tulla sinne. Siinä vaiheessa se ei enää niin harmittanut, kun kuitenkin oltiin jo lähdössä.

Taukopaikalla käristeltiin piffiä, paistettiin nauriita ja lämmitettiin valmiiksi keitettyjä pottuja.

Pistettiin koira lankulle:

Iik hämis, äiti apua!
(sorry kuvan laatu)

Isoveli katos, mihin se meni? Who knows? Who cares?

Tässä se vielä äsken oli, kyllä mä sen löydän.

No löytyi, näitähän se oli keräämässä.

Suotta sä äippä huolestuit, kyllä mä nyt isoveljeni löydän.

Näkymä taukopaikalta lammelle.

Voitaisko jo pikkuhiljaa ruveta lähteen?
Mä en jaksa enää tätä leireilyy.