Ellillä oli eilen masu kipeä. Isäntä antoi sille pienen kimpaleen kylkisiivua, siis sellainen läskinretku ja aika pian sen jälkeen se alkoi. Ensin se oksensi ja minä tuuppasin sen pihalle jatkamaan oksentelua. Ei se sitten enää oksentanutkaan, mutta näki että masu oli kipeä. Se meni mahalleen, mutta heti kohta vaihtoi ikäänkuin ryömimällä paikkaa monta kertaa. Ei kai se pala enää kovin kuumaa ollut, kun se oli lautasen reunalla jähtymässä ennenkuin hän sen sille antoi. Voi olla että sillä oli maha jo aiemmin ollut vähän huonossa hapessa, kun se ei ollut syönyt mitään koko päivänä vaikka oli monta kertaa tarjottu. Ja sitten kun sai tuollaisen harvinaisen herkkupalan, meni maha täydellisesti sekaisin. Elli nukkuikin sitten miltei koko loppupäivän. Illalla se vasta piristyi, kun lähdin lenkittämään sitä (en edes yrittänyt sitä päivällä). Aluksi ajattelin, että mennään nyt vaan sen verran että asiat saa tehtyä, mutta tytsi itse tahtoi hieman pidemmälle, joten kiersimme sitten koko lenkin. Ja kun tulimme kotiin niin ruokakin kelpasi jo, eikä tullut vatsaväänteitä. Kävimme vielä Inhotulla ajelemassa ja Elli pistäytyi oikein uimassa. Aluksi se vain kahlaili, mutta kun näki vesimittarin, niin yritti sitä lähteä hakemaan ja joutuikin ottamaan uintiliikkeitä. Kun vesimittari lähti karkuun, palasi Ellikin sitten rantaan. Hienosti tytsi vaan ui!

Tänään masukin on ollut ihan kunnossa. Aamulenkin jälkeen annoin hieman normaalia pienemmän satsin sapuskaa. Aluksi Elli ei meinannut syödä, vaan paineli takaisin nukkumaan. Menin ruokakipon kanssa perässä ja syötin pari ekaa palaa kädestä, ja kun kelpasi, niin kallistelin kippoa niin kauan että se sai syötyä. Hyvä. Näin saadaan aamupala vuoteeseen kannettuna, tuumii Elli. Saas nähdä kelpaako iltapala, Elli saa nimittäin kaksi ateriaa päivittäin.

Olen myös miettinyt olisiko tuo vatsakipu voinut johtua ukonilmasta. Silloin kun kipu oli pahimmillaan, oli täällä juuri melkoinen ukonilma taas. Elli ei ainakaan isommin vaikuta pelkäävän ukkosta, korkeintaan säpsähtää jos kovin isosti lähellä pamahtaa. Mutta ei siis juokse karkuun tai yritä piiloutua tai haukkumalla ajaa sitä pois. Mutta voisiko koira pelätä "vatsallaan"? Ellillä on kyllä viime aikoina ollut päiviä, ettei ruoka maita, mutten muista onko silloin ollut ukonilma. Tietysti nämä helteetkin varmasti ruokahaluun vaikuttavat. Saattaa myös olla, että Ellillä on tavallista herkempi vatsa, ehkä pitäisi vaihtaa ruokamerkkiä.

Vahtikoira portailla. Äippä peitteli märällä, viileällä pyyheellä...

...joka ei tosin sanut olla kauaa päällä, sillä mäyräkoira oli vaihtanut paikkaa sisälle, ulkokuistille:

Mennessäni kohta katsomaan portaille, ei koko koiraa näkynyt missään. Ellii,...Elliiii,...EELLIIIII! huutelin. Oliko koira tullut sisään, käynti katsomassa, ei näkynyt, uudelleen ulos mennessäni huomasin, että siinähän se koissu oli, ulkokuistilla. Tyynen rauhallisena uinumassa. "Mitä sää, Äippä, oikein panikoit?"

Ostin Ellille uimalelun, mikä ei uidessa kelpaa, mutta:

...tyynyksi ehkä. Paremminkin kuivan maan lelu.

Mustissa ja Mirrissä oli myynnissä tällaisia laseja. Laseihin oli painetttu sekä karkkarin että pitkäkarvaisen mäykyn kuvat. Ihmettelen ettei lyhkäriä ollut niihin painettu, sillä se olisi mahtunut sopivasti siihen tyhjäksi jääneeseen koloon. Tai sitten olisi ollut yksi rotu per lasi. No tarttui joka tapauksessa mukaani pari tällaista.

Myrskybongarit metsästämässä myrskyä, mutta löysivätkin vain sateenkaaren ilman päätä sekä häntää. Ei sitten löytynyt sitä aarrettakaan. HÖH!