Äippä oli eilen mattopyykillä, tai matopyykillä niinkuin se sanoo. Vaikkei sillä ollut edes onkea mukana. Minä en päässyt mukaan. Olen pettynyt. Olisin niin mielelläni lähtenyt mukaan vilvoittelemaan vedessä. Äiti sanoi ettei se viitsi vahtia minua, minä kun yritän aina kaikkein pahimmista paikoista hypätä veteen, eikä minulla ole ainakaan vielä pelastusliivejä. Kaiken kukkuraksi minut olisi kuulemma pitänyt köyttää johonkin kiinni, etten olisi mennyt hukkaan vieraassa paikassa. Höh, mihin minä nyt siitä äidin likeltä olisin mennyt. No, ehkä parin sorsan perään, jotka äippä oli kuulemma nähnyt.

Illalla se sitten kotiin tultuaan kulki mitä ihmeellisemmässä venkura-asennossa pidellen selkäänsä ja ulisi. No ainakin valitti aina kun liikahti hetken paikallaanolon jälkeen. Mitäs ahnehti niitä mat(t)oja sellaiset määrät. Se oli pessyt seitsemän pidempää räsymattoa ja läjän pienempiä, ei se sitten ihme ole että selkä on kipeä. Yöllä se oli kääntyillyt kuumissaan ja tuskissaan sängyssä monta kertaa ja lopulta aamuyöllä kolmelta se heräsi laittamaan itikkaverkkoa ulko-oven eteen jotta voisi avata oven. Minä näin siinä vaiheessa unta. Unessa olin päässyt äipän mukana sinne matopyykille. Näin tietenkin ne sorsat ja tässä vaiheessa olin uikuttanut unissani. Niin äiti sanoi, mutta tosiasiassa komensin niitä tulemaan suosiolla luokseni, tai muuten... No eihän ne tietenkään totelleet joten pakko oli lähteä uimasille hakemaan niitä. Tässä kohtaa heräsin ja havaitsin äipän aamu- tai oikeastaan yöpuuhissaan, siis sitä verhoa laittamassa. En ollut laskenut alleni, vaikka niinkin olisi voinut kuvitella. Lähdin haistelemaan ulkoilmaa ja olihan se mukavasti viileämpää kuin sisällä. Komensin äipän lenkille ja hän totesikin, että on mukavampaa lähteä lenkille kun ilma on vielä viileää. Ikävä kyllä tämä lenkki ei ollut niin pitkä kuin alunperin suunnittelimme, sillä äipän selkä on vielä hieman kankea, mutta parempi jo nyt aamulla tätä kirjoittaessani kuin eilen. Eiköhän se siitä tokene. Huomenna uusiks, se vaan höpisee. Jokohan mä sit' pääsen mukaan?

Ei se sentään niistä mattoista ollut kuvia rämpsinyt, kuten minusta. Eivät kuulemma olleet yhtä filmaattisia kuin minä. Mutta laitetaan nyt pari aiheeseenkuulumatonta kuvaa tänne elävöittämään vähän tätä kuivaa tekstiä. T:Elli

PS. Olisin saanut nyt räpsittyä äipästä niitä kuvia kun se nukkui, oli meinaan sensortin unitila-asentoja että sensaatiokuvat olis tullut ihan varmasti. Mutta en ole pitkävihainen, joten jätin nyt tällä kertaa räpsimäti. Olin itsekin hieman väsynyt.

Tännekään en päässyt mukaan. Sanoin niille että painukaa suolle!

Tältä näyttää kun joku on hakenut vähän käteistä.