Saanko esitellä:

Aappa Apina

Aappa Apina on isoveljeni, siis sen joka siellä kaukana laskee päiviä kotiinpääsylle, vanha pehmolelu. Minäkin lasken aina päiviä siihen kun hän tulee jälleen kotiin. Ja lips-lips lipsutan ja selätän sen ja toisen isoveljeni aina joka kerta kun he tulevat kotiin.

Lipslips

No Aappa on hieman kärsinyt käsittelyssäni. Alunperinhän sillä oli käsissä kuminauhat ja niistä kun veti ja sitten päästi irti, niin Aappa lensi pitkälle ja huusi mennessään Aieieiaa-aa..., tiedättehän vähän niinkuin Tarzan. No se mökähän oli kuulemma loppunut jo ajat sitten. Onneksi, sanoi äippä. No minähän olin tietysti sitä mieltä, että Aapan tassut eikun siis kädet ovat aivan liian pitkät joten lyhensin ne ranteesta poikki. Nyt ne on sopivanpituiset. Olin myös sitä mieltä, että Aapan silmissä oli syöpä, niin kiinnostunut niistä olin. Ensimmäisen silmän operoi äippä joskus aikoja sitten. Nyt oli toisen silmän vuoro ja sen operazioonin suoritti iskä. Äippä ompeli sitten haavan kasaan. On ne taitavia, mut taitava oon mäkin kun sen syövän niistä simmuista haistoin, vai mitä? Aapalla oli muuten myös komea lentäjänlakki, mutta se otettiin siltä pois kun minä sain hänet ystäväkseni. Törkeetä, kyllä se olis hyvä ollu Aapan päässä, ettei tuu kolhuja!

Iskä sitte alkoi suorittaa sille ruumiinavausta ja löysi sen sisältä tämmösen. Oliskohan toi Aapan sydän. Iskä tuumi, et annetaan sille vielä mahdollisuus uuteen elämään ja operoitti hiukan tuota sydäntä ja laittoi sen sitten takaisin Aapan sisälle. Äippä tietysti joutui taas laittamaan tikit paikalleen.

Mä niin mieluusti olisin jo hoivannut Aappaa kesken kirurgisen operazioonin, mut äippä vaan komensi mua malttamaan mieleni. Mut arvakkaa vaan maltoinko mä kun äippä asetteli Aappaa röntgenkuvaukseen, mähän hyppäsin mukaan röntgeniin. Eikös vaan tullutkin hieno rontgenkuva meistä molemmista?

No sainhan mä sen Aapan sitte vihdoin ja viimein, ja kyllä meillä oli hauskaa. Tosin olin suuresti hämmästynyt kun Aappa parkaisi ensimmäiset sanansa: aieieiaa-aa. Ei se ennen jutellut noin henkeviä. Mä olin sit kiinnostunut tästä uudistuneesta Aapasta niin paljon, että ehdotin sille rivoja liikkeitä, vaikka äippä kuinka kielsi. Niin siinä sitten kävi, että Aappa löysi itsensä kirjahyllystä ja saan leikkiä sen kanssa vain harvoin ja valvotusti. Epäreiluu!

Muistin virkistykseksi: Aappa vielä simmut päässään.