Ihan aluksi kiitos kaikille hyvän joulun toivotuksista, toivottavasti teillä itsellännekin oli mukava joulu.

Elli ei saanut joululahjaksi possunkorvia. Tai siis tavallaan sai (jo ennen joulua), mutta kun pussi avattiin, tuli aivan hirveä lemu. Pilaantuneita taisivat olla. Teksi mieli palauttaa, mutta ei taida enää olla kuittia tallessa. Lohdukkeeksi Elli sitten sai korvien mukana tulleen kylkiäisen, Best Friend -nallen. Onneksi isoveli oli laittanut pukettiin solmuluita, ne maistuivat tyttelille. Eräästä puketista kuoriutui hiirulainen, johon saimme vinkin Myrskyn blogista. Näytin Ellille muutaman kerran mallia, miten se vedetään käymään. Yllättävän pian se sitten hoksasikin laittaa hiirulaisen tassujensa väliin ja kiskoa renkaasta. Tätä se sitten tekikin pitkän aikaa, kun sen kerran oli hoksannut. Niskajumppaa parhaimmillaan ;) Pari kertaa se onnistui myös selällään: lenksu suuhun ja tassujen välissä olevaa hiirulaista tuupattiin poispäin. Muovista lenksua oli kiva myös järsiä, ja pian huomasinkin, että se oli poikki. Se saatiin kuitenkin korjattua, kun laitoin siihen avaimenperästä metallilenksun ja päällystin sen pienellä pätkällä kangasta. Kelpasi. Toivottavasti naru vaan kestäisi. 

Vanhan soffatuolin alla saa rauhassa jumpata niskaansa ;)

Voi sitä vähän huispauttaakin!

Pakko pistää nääkin näytille.
Poika oli ostanut äidilleen kauniin, ihanan lämpimän lakin ja oma äitini oli laittanut kauniit vanttuut (tietää ainakylmät näppini).
Eikös nuo vähän niinkuin sovi yhteenkin, kun molemmissa on punaista ja valkoista :)

Sain myös kauankaipaamani seikkailumukin!

FANNI

Tapanina lähdettiin lenkille ja nähtiin Fanni pihassaan.
Fanni on erään lenkkeilijän koira ja olemme kerran aiemminkin siellä käyneet. Heillä oli toinenkin koira, mutta se oli niin innoissaan Ellistä, ettei antanut tälle hetkenkään rauhaa ja se laitettiinkin sitten sisälle. Fanni on viisivuotias, ja oikein harmittaa, mutta sillä on jonkinlainen nivelsairaus, eikä se enää juurikaan käy lenkillä. Ihana koissu kuitenkin, sain lipsutukset.

Elli nuusaa Fannia.
Aluksi Elli tuntui vierastavan, mutta vähän aikaa kun olivat toisiinsa nuusanneet, alkoi Ellikin vähän lämmetä (jos siinä tuulessa nyt lämmetä voi). Se jopa yritti kutsua Fannia leikkimään kanssaan. Ja se on jo paljon tytyltä, joka paremminkin luikertelee mato matalana muiden koirien kintuissa.

MYRSKY

Tapaninpäivänä täälläpäin riehui myrsky. Ei, ei, en tarkoita sinua Myrsky. Vaan sitä hirmuista kaimaasi. Sitä, joka riehui vähän muuallakin kuin meillä. Se katkaisi sähköt ainakin 5-6 tunniksi. Sitten tuli hetkeksi takaisin, niin että ehdittiin laittamaan ruoka ja just kun saatiin syötyä, niin meni taas. Nyt oli vain n. tunnin pois, kunnes sähköt palasivat.

Se kaatoi puita sähköjohtojen päälle.
Tämä on n. 1 km meiltä. Onneks ei kaatunut talon päälle. Tältä kohtaa oli useampiakin puita kaatunut.

 
Se kaatoi aitoja sieltätäältä.

Se heitteli aaltoja Reposaaren takarannalla vasten aallonmurtajaa.

Se oli yöllä heitellyt aaltoja ilmeisesti yli aallonmurtajankin, koska Merimestan parkkipaikka oli kuin pommin jäljiltä. Se oli repinyt asfaltit irti!!!

Siis huh, mikä raivo!

Olipa se vielä katkaissut aallonmurtajalla olevasta toisesta tuulimyllystä lavankin.