Elli viihtyy vallan mainiosti ulkona. Itseasiassa se asuisi mieluummin ulkona jos vaan joku perheenjäsenkin siellä yötäpäivää viitsisi olla. Se pysyy vielä melko hyvin pihassa jos sitä vahtii koko ajan. Mutta jos puuhastelet jotain ja hetkeksi menetät tarkkaavaisuutesi koiraan, niin saattaapa olla että koira onkin jonkun naapurin pihassa tai ainakin pois omalta tontilta. Kun sitä huutaa ja viheltää niin se kuitenkin tulee heti takaisin. Itse pidän yleensä aina pihalla ollessamme papanapussukkaa mukana ja kun se tulee luo niin annan papanan. Näin se yleensä tottelee hyvin. Puutinkiäkin Elli oli tarkkaavaisena seuraamassa, kunnes väsyi ja pani maahan makoilemaan. Seurasin sivusilmällä kun se huomasi naapurin tädin, joka sille oli talvella leperrellyt, askartelevan puutarhassaan. Ajattelin että nyt se varmaan lähtee tätiä morjestamaan. Mutta kun täti ei huomannut Elliä, niin Ellikin kohta jatkoi unosiaan. Eräs negatiivinen piirrekin on nostanut näin kesän kynnyksellä päätään; pihaan räityt purkkapallot kiinnostavat ja niitä saa olla jatkuvasti onkimassa tytsin suusta. Yäk. Lopettakaa se purkkapallojen räiskely! Perhosiakin Elli oli kuulemma yrittänyt saada kiinni, yrittänyt hyppiä niitä, vaan ei tainnut onnistua. Joo antaa niiden perhosten nyt vaan lennellä. Kiltti tyttö!

Isi on piilottanut uuden palkintolelun puunhankaan.
 

Äitiii, tuu antamaan! Mä en saa! Apua, auttakaa joku!

Sainpas!

Tässä poseeraan Luotsinmäen ex-kaatsarin lintutornilla. Nähtiin paljon lokkeja ja yksi pulu.

Samaisessa paikassa, joella, liikuskeli tällainen parivaljakko (lokkeja) uivalla puunrungolla.