Tänään on satanut useaan otteeseen vettä ja ihan maahan saakka ;) Tulipa sitten mieleen kuinka eräs blogiystävä oli koiraansa tutustuttanut sateenvarjoon makaroonilaatikon avulla (liekö sitten kaikkien mäyristen herkku, sillä Ellikin kerran tyhjensi Unskin kipan moisesta tavarasta). Mäyris oli aina makupalan saatuaan perääntynyt raivoisasti haukkuen. Ajattelin sitten tutustuttaa Ellinkin sateenvarjoon ja kuvittelin tyttelin tekevän suurinpiirtein samoin tai ainakin juoksevan karkuun. Vielä mitä, se juoksi suoraan sateenvarjon alle nuuskimaan ja ihmettelemään sitä. Ainoa missä se hiukan hätkähteli oli kun hiukan pyörittelin varjoa siinä lattialla, mutta ei tytsi kuitenkaan karkuun juossut. Availin ja suljin myös varjoa muutaman kerran. Ei mitään mainittavaa reaktiota, korkeintaan uteliasta nuuskintaa. Hyvä. Eri asia on sitten lähteä lenkille sateenvarjon kera, mutta en uskoisi siitä kovin kummoista näytöstä syntyvän.

Under my umbrella.

Now that it's raining more than ever
Know that we'll still have each other
You can stand under my umbrella

Päivällä käväsin lähikaupungissa ja poikkesin hakemassa ilmaisen kilon pussukan Eukanubaa. Minulla sattui olemaan kuponki ja ajattelin ettei haaskata sitä, unohdan muuten käyttää sen ajallaan. Mustista ja Mirristä sitten löytyi viimein oikeankokoinen ja laatuinen pussukka. Kiertelin samalla hieman tutkailemassa tarjontaa ja kas kummaa kun mukaan tarttui Hurtan ulkoilupuku viidellä eurolla. Kysyin myyjältä oliko se sateenkestävää materiaalia ja hän sanoi sen olevan juuri siihen tarkoitukseen. Myöhemmin havaitsin, että saumat oli teipattu sisäpuolelta joten kait se sitten tosiaan olikin sadehaalari. Maksaessani ostosta havaitsin kassapöydällä pienen paketin jossa luki: ilmainen maistiainen. No tottahan se piti mukaan napata, kun ilmaseks saa, sanois sulovileenikin. Lähtiessäni liikkeestä katsoin tarkemmin pakettia ja kas... sehän olikin kissoille tarkoitettu Purina ProPlan muonanäyte. No katsotaan kelpaako meidän nirsoilijalle.

Kotona sitten myöhemmin iltapäivällä tuli tilaisuus testata uutta sadepukua. Niinkuin arvata saattaa puku pelotti Elliä enemmän kuin sontikka. - Siis luuletsä tosiaan et mä tungen sirot siputassuni noihin ahtaisiin reikiin, tai yleensäkkään tohon makkarankuoreen ei, ei, EI, tuumi Elli. Eikä kyllä lenkkeilykään sujunut ollenkaan niinkuin meillä nykyään on tapana. Päinvastoin palattiin pentuaikojen jarrutuksiin ja kiskontaan. Edes makupalat ei kelvanneet.

Siis luuletsä, äippä, et mä lähden tää naurettava hökötys päälläni tonne koirien ilmoille? Ei tuu kuuloonkaan. Jos mä nukun sen aikaa kun SÄ käyt lenkillä, niin oliskohan tää kadonnut silläaikaa mun päältäni? Suotavaa olis!

Apua, päästäkää mut pois...tästä hökötyksestä. Taas yks pakkopaita!