Yks kertta mu isompi isoveli läks mu kansani lenkille ja sano äippäl et' pist sää Ellil (siis mul) paira pääl. Eei, Eii, EI sitä punast, emmää kehtaa sitä lenkil viär jos sää sil tommose panet! Paa heijastinliivi. No äippä teki tyät käskettyy ja mää huakasi helpotuksest, kunnei tarttenu sitä kamalaa pakkopaitaa pääl laittaa. Kyl mää se liivi kestä. Mut ans ol', ko täs o viime päivin pakkane kiristyny, ni pakkopairas oon joutunu ulkon kulkee. Uskokaa tai älkää, mut näi o. Äippä o sit sitä punast paitaa kattellu koko syksy ja ny talvelki, et kyl se taitaa ol hiukka knafti. Ei riit kunnol persee pääl. Kattokaa ny vaik tost kuvast. Niimpä äippä otti paira ja puikot ja lankakerä syllyys ja rupes pirentää sitä. Ny se o aikas passeli. Siit ei ol ny tähä hättää kuvvaa, mut ehkä joskus toiste sit. Kiitti vaa äippä, mut ei olis tarttenu. Sen olis voinu antaa vaik orpokottii jollekki piänel haukul. Mutko ei, ni ei.

No, äippä sit tuumas, et' ehkä toi pinkinpunane o hiukka liika räikee miähisee makkuu, ni sepä meni tehräsutasemaa sit tämmöse maastovihree paira mul. Tota noi nii, äippä, MIKS?, mä kysy vaa, MIKS???? -No kehtaa noi äijäkki sit men su kansas lenkil vaik mimmoses paukkupakkases. -Äijäkkö muka mua lenkittäis, salli mu nauraa. -No, Salli nauraa sit vaa! Ja siis miks ihmeessä äippä pukee mut ekaks, ku lähretää lenkil ja sit vast ittes. Mul tulee poru, jossemmää pääs sit heti välittömästi pihal, ku paita o pääl.

Siis tää o nii naurettavaa. Mul o omastaki takkaa villapaitaa, muista se äippä hyvä. Nää näi (näyttää karvojaan). Ja sit piti lenkil lähties viä pistää heijastinliivi villapaira pääl. -kerrospukeutumista parraimmillas, sano äippä. Psst. ei kerrot tätä äipäl, mut oli se iha kiva et oli lämmint pääl ku pakkast oli 19 ja risat. Tassuihi vaa ottaa vähä kylmä. Ja miks ihmees äippä riisuu ittes ekaks, enne mua, ku tullaa lenkilt. Aina sitä saa käskee ja orottaa. Nälkähä siin tullee.

Asiast toisee. Kattokaa ny mitä äippä teki. Se o ihan pervo. Nappas mu ahterist kuva ku mää oli somasti vattallani nukkumas peittomyty pääl. Siis kuvitelkaa ny, toine o rauhas nukkumas ja sit tullaa ja filmatiseerataa mukamas salaa. Mää valita sammaa paikkaa ku Annamari Pepperooni, Timkutbuu. Iha takuuvarmana.

Tää ahterikuvaus liittyy sit tähä seuraavasti:

Oikeesti se kuvas mu siputassujani. Eiks oo somat? Kynnet o pikkase pitkät, tuumas äippä tänäpä. Se haki mu siputassujeleikkauspalkintonamit (eiks oo hiano sana?) ja hoksas ettei sil ollukkaa kynsisaksii viäl. Sit se laitto ne namit soffal ja läks hakkee niit saksii ja sillaikaa mää napsei niit namei kitusii, senku kerkesi. Kiähhäh! Soo, sano äippä ja nappas mu syllyys. Mää jähmetyi sit selläälleni siähe äipä syllyy ja se nipsas mu kynsiini lyhkäsemmiks. Mut ny emmää saanukkaa palkkanameja ku yhre per kaks sipuu. Normaalisti niit kuuluis kyl saar enempi. -Hyvi se suju, sano äippä sit vaa ku se päästi mu poijes.

Täs o mu vanhat kynsisakset. Katteje pualelt ostettu.

Ja täs o sit uuret. Äippä kehhuu näit kovi. Sil oli erelliselläki koiral tämmäset iha samalaiset, mut ne oli marketist ostetut eikä ne ollu kuulemma kovi hääppöset. Mut joku aika sit se oli käyny koiratarvikeliikkees ja kyselly siält hyvii saksii kohtuuhinnal. Tämmöset sil oli sit esitelty. Äippä oli vaa, et' tommoset meil onki, ei hää tämmössii ennää. Mut myyjä oli vaa sanonu, et nää o hyvät, marketist saa vaa huanoi plakiaattei. Äippä oli sit vaa tuumannu, et kokkeillaa ny sit. Vaik se oli vähä epävarma. Mut jälkeespäi o kaikki eppäilykset hälventyny. Hyväks o torettu, jopa määki oo se torennu. Näil ei leikkaamine kest nii kaua ku noil vanhoil.

Se ero näis uusis o niihi vanhoihi, et näis airois lukkee "Millers Forge". Plakiaateis ei lue mittää.

Ni sit toi siputassukuva liittyy tähänki kuvvaa. Ny se riivatu Inge meni sutasemaa se ukaasis toreks. Joo-o, mul o ny töppöset. Ja pari varatöppöstäki. Äippä teki ne jostai vanhast pairaretkustas. Lämmintä paksuu fleesee. Et pittääki kaikkii tul ihmise miälee. Mitä mää ny tommosil, jos ny siput vähä lenkil palelee, ni nostellaa niit sit vähä. Ei ny tartte tollai ylireakoira.

No oolrait sitte, voitasko jo mennä, papparatsi!

Äippä oli sitä miält, et tarttee näit käväst näyttämäs mummul ja Lyylilleki. Lyyti meni sänky al piiloo, niinko ain mu nähresäs, mut mummu tykkäs et' ompa hauskat.

PS. Alkukankeure jälkee mää tassuttelinki näil sit iha hyvi. Muutama kerra mää puroti noist etutassuist se töppöse, mut äippä piru huamas ja laitto ain takas. Ei onnistunu karotus!

T: Elli Elviira Eloveena