AWARD

Sain jo aikaa sitten Annamarilta Kaikki elämäni koirat -blogista tunnustuksen. Olen vähän myöhässä tään tunnarin kanssa, kun aluksi oli kiireitä ja jatkui sitten vetämättömyytenä ja aikaansaamattomuutena. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Kiitos tunnustuksesta, Annamari!



Tunnustukseen kuuluu seuraavat kolme tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15:lle blogille/bloggaajalle

No ykkönenhän oli jo tuolla alussa, enkä aio tätä jatkaa kenellekkään erityisesti. Mutta jos joku lukijoistamme haluaa napata tämän itselleen, niin ollos hyvä vaan.

Mutta ne seitsemän random faktaa. Mitähän sitä nyt itsestään paljastaisi?

- olen laiska
Mottoni "Älä tee sitä tänään, minkä voit jättää huomennakin tekemäti" sattaa minut toisinaan perikatoon. Miksi paikat eivät voisi yksinkertaisesti pysyä itsellään siisteinä? Yleensä meille tulee silloin vieraita kun pirtti on pahimmillaan. Vieraita pitäisi ehkä käydä useammin, se pitäisi minut mukavasti varpaillaan ja ehkä paikat siisteinä tai ainakin siistimpinä.

- saan kohtauksia
askartelukohtauksia useamman kerran vuodessa
laihdutuskohtauksia sillointällöin (tämä täytyisi saada pysyväksi, jatkuvaksi kohtaukseksi)
siivouskohtauksia silloin, kun vieraita on käynyt juuri pahimman "pyörremyrskyn" jälkeen. (tämä kohtaus pitäisi saada osumaan ennen vieraita).

- en ymmärrä bakteerikammoisia
siis sellaisia turhanpäiväisiä. Ymmärrän  toki jos jollakin on jokin vakava sairaus, ja on hengenvaarassa bakteerien takia.
mutta siis kaupoissa turhaa valinaa (=valitusta), siitä että ihmiset esim. hiplaa tomaatteja tai hedelmiä. Siis minähän hiplaan, sillä vasta kokeilemalla sen tietää onko tuote hyvä. Joskus on tomaatit liian pehmeitä tai hedelmissä painaumia, mitkä "näkee" vasta tunnustelemalla. Siis nehän pestään sitten kotona! Liika bakteerikammo voi johtaa päinvastaiseen tulokseen kun taas ei-bakteerikammoinen saa hyvän vastustuskyvyn. Unohtamatta kuitenkaan hygieniaa.

- olen vilukissa
minulla on sukkien päällä villasukat kesät talvet, yötä-päivää. Toki vaihdan niitä välillä ;)
minulla on joko puuvillaiset tai ohuet neulesormikkaat kädessäni nukkuessani, en enää osaa nukkua ilman niitä.
käytän sormikkaita myös näpytellessäni tietsikalla, sillä muuten sormet jäätyy.
pipoa en sentään sisätiloissa pidä (paitsi joskus flenssusena)
pahimpien pakkasten aikaan minulla oli jopa villapaita yöllä päällä, sekä tuplapeitto (takka ei lämmitä ihan sänkyyn asti)

- pelkään talviautoilua
siis pelkään olla niin omassa kuin muidenkin kyydissä. Juontanee juurensa muutaman vuoden takaiseen pikkukolariin, sekä samoihin aikoihin erään kerran lainaamaani miehen autoon, joka sattui silloin olemaan huonoilla kitkoilla varustettu paku. Vaikka kuinka varovasti yritin ajaa, minulla oli koko ajan tunne, että perä änkeää edelle (vaikkei niin tapahtunutkaan - ainakaan koko aikaa). Lisäksi olen tänä talvena saanut semmoista kyytiä, että viis vaille ettei henki ole lähtenyt!

Mitä tässähän oli vaan viisi! Mutta nyt saa riittää, ei enempää tunnustuksia. Pitäähän sitä nyt jotain salaisuuksia olla ;)


Kasa Rillat eli Quesadillat

Niin, jos joku ihmetteli tuota otsikkoa "Kasa Rilloja", se on peräisin Annamarin blogista. Hän oli tehnyt Quesadilloja joka sitten suussani vääntäytyi porilaisittain AM:n koiran mukaan kasaksi Rilloja ;) Mitenkäs se sitten liittyy minuun? Ihastuin reseptiin niin paljon että niitä piti ihan itsekin kokeilla. Ja tietenkin ihan omalla tuunatulla versiolla. AM kun on enempi kasvissyöjä, niin meillä laitettiin väliin lihaa. Annamarin työvaihekuvallinen versio täällä ja minun versio tässä:


(Ihanhan tää on kuin tavallinen lettu)

1 pkt tortilloja (8kpl)
1 tlk säilöttyjä herkkusieniä
1 sipuli
n. 400 g jauhelihaa
1 pss (300 g) kebablastuja
1 pss (230 g) savukinkkusuikaleita
1 pss (500 g) juustoraastetta
aurajuustoa

Paista herkkusieniä pannulla, kunnes neste on haihtunut. Kaada sienet toiseen astiaan odottamaan.
Paista ja mausta jauheliha ja sipulisilppu kunnes neste on haihtunut ja jauheliha saanut hieman väriä pintaan. Siis emmehän halua siitä "keitettyä".
Aloita kasarillojen kokoaminen:
Levitä puolet tortillaletuista vaikkapa uunipellille. Ripottele pinnalle puolet juustoraasteesta. Laita haluamaasi täytettä väliin, itselle laitoin tietenkin kaikkia noita aineksia, muille sitten muutamaa ainesosaa vähemmän. Ripottele sitten loput juustoraasteesta täytteiden päälle. Voitele loput tortillat kevyesti voilla ja laita täytteiden päälle voipuoli ylöspäin. Sulata paistinpannussa nokare voita ja nosta kasarilla varovasti pannuun. Paista keskilämmöllä kunnes juusto alkaa sulaa välissä. Voit painaa päältä lastalla lettuja yhteen. Käännä kasarilla varovasti. Tämä on hankala vaihe, kun täytettä oli tietenkin melkoinen määrä ja tuppas tursuamaan ulos käännön aikana. Voi ahneutta ;) Paista kunnes molemmilla puolilla on kaunis rapea pinta ja juusto on sulanut välissä. Tarjoile kuumina. Itse voin sanoa, että aurajuusto kruunasi kaiken. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana. Itse ripautin ehkä aavistuksen liikaakin jauhelihan joukkoon kun muissa ainesosissa oli jo valmiiksi suolaa. Itseasiassa me tehtiin näitä heti kaks tortillapaketillista, eli tuplaten herkkusieniä ja juustoraastetta, muut ainekset riittävät kyllä. Että osas olla huRRRjan hyviä. Njami! Kokeilkaa!


Loppuun vielä kuva blogin päätähdestä ulkoleikeissä.