Nyt on ollut senverran leudot ilmat, että Elli pärjää jo kivasti pihalla. Pihapiirissä se rohkenee jo liikkua niin, että emme ole jatkuvasti sen silmissä. Saas nähdä koska se luikahtaa omille reissuilleen. Ihmiset kiinnostaa tytsiä kovasti ja kaikkien naama pitäisi saada nuolla. Ihmetys on melkoinen, jos joku ei Elliä huomioi. Tässä meillä koulutuksen paikka, miten ohitetaan ihminen joka ei ole kiinnostunut koirista. Myös hyppiminen on lisääntynyt ja se täytyisi saada loppumaan. Ei ole kiva kun koira kuraisilla tassuillaan hyppii päin. Olemme kiertäneet sitä leikkikentänlenkkiä tai toisinaan vaan riehuneet omassa pihassa. Isäntä kiersi eilen, minä kiersin tänään sen lenkin. Ensimmäinen kerta kun Elli tuli tosi hyvin koko matkan. Siis ei tarvinnut houkutella, maanitella eikä lahjoa. Tosin nähtiin lenkillä mukavia ihmisiä, lieniskö siinä syy. Toinen oli puolituttu, jonka kanssa jäin juttusille ja toinen oli 4-vuotiaan karkkarin omistaja, joka tuntui heti ihastuvan Elliin. Nämä ihmiset tiesivät rapsutuksia.

Taannoin oltiin isännän veljen chihua, Unskia, katsomassa. Ne olivat Ellin kanssa lähes samankokoiset. Unski haukkui Elliä ja Elli juoksi sitä karkuun aina jonkun selän taakse (olimme ulkona). Elli ei oikein ymmärtänyt sen leikkiinkutsua ja Unski ei ymmärtänyt miksi toi otus juoksee sitä karkuun eikä tule leikkimään. Elli kuitenkin oli utelias Unskia kohtaan, eli ehkä niistä vielä kaverit tulee. Harmi, kun kamera unohtui kotiin. Tässä vielä tämänpäiväisiä kuvia kotipihalta:

Lumikuono.

Lumivuoren valloittaja.

On hanget korkeat nietokset.
Sininen nuoli = Elli
Punainen nuoli = Ellin liukumäki
Keltainen nuoli = Talveen unohdettu tikkataulu,
heitetäänkö tikkaa, kuka rämpii hankeen? 

Arvaa kuka kuvassa?

No olishan se pitänyt arvata!