Action Day

Eilen meillä oli varsinainen puuhapäivä. Aamulla kävimme siellä louhon takana metsäautotiellä taas kävelemässä, kuten usein sunnuntaisin. Aiemmin kirjoitin että se olisi soramonttu, mutta louhohan se olikin. Kyllä siitä varmaan ainakin kolme kilsaa edestakaisin tulee lenkin pituudeksi.

Päivällä sitten lähdimme Merikarvialle ja poikkesimme samalla reissulla kasvattajan luona Elliä näyttämässä ja Emä-Loviisaa sekä sisko-Elisaa katsomassa. Mukaan porukkaan haettiin vielä Eetu-veli naapurista. Aluksi Elli oli niinkuin muidenkin koirien kanssa eli lyöttäytymällä maahan elisiis alistumalla. Sisarukset ja emä, jolla oli kiima-aika yrittivät sitä jopa astua. Pikkuhiljaa Elli siitä sitten rohkaistui, ehkä tunnistikin äippänsä ja sisaruksensa ja juoksuleikki alkoi. Ellikin välillä uskaltautui menemään perässä katsomaan minne muut menivät. Kyllä oli kivaa nähdä miten toiset pennut olivat kasvaneet ja Loviisallekkin oli kasvanut jo karva. Se ei tosin ollut vielä yhtä pitkä kuin pennuilla. Eetu oli selvästi porukan isokokoisin kakara, Elli oli hyvänä kakkosena ja perää piti pieni mutta pippurinen Elisa. Elli oli edelleen kaikkein mustin, toiset olivat huomattavasti vaaleampia, ehkä näkyy kuvissa. Autossa Elli nukkui mennen tullen takapenkillä koko matkan.

Palattuamme kotiin tuli vielä Lyyli käymään. Nyt koirat ovat jo sen verran tottuneet toisiinsa, että Ellikään ei enää laonnut ihan joka kerta kun Lyyli katsoi sitä. Se uskalsi jopa syödä omaa luutaan Lyylin katsoessa kiltisti vieressä. Lyyliä toki komennettiin, ettei saa ottaa Ellin luupsua. Kun Lyyli ja äitini olivat lähteneet kävimme vielä Ellin kanssa lenkillä. Ei ihme että sitten väsytti ja tytsi otti ja nukahti päikkärit jotka jatkuivat sitten yöunina pissatuksen jälkeen. Tosin yöunet siinä kyllä kärsi, sillä Elli taisi herätä puolenyön aikaan inisemään. En kiinnittänyt moiseen mitään huomiota, vaan käänsin kylkeä ja jatkoin unia ja kohta Ellikin luovutti ja meni uudelleen pötkölleen. Tässä vielä kuvasatoa:

Äippä-Loviisa ja veli-Eetu tutkivat tulokasta