Niin, meillähän on tuo puruhuoneremppa meneillään. Nimitystä puruhuone se ei suinkaan saanut siitä, että lattian alla oli puruja, vaan kyseessä on isännän työhuone, jonka lattialla oli yleensä aina työstöpuruja. Huone on alunperin ollut puuliiterinä, sieltä on aikoinaan päässyt uloskin. Nykyään oviaukko on tukittu ja isäni aikoinaan heikoilla remonttitaidoillaan oli nostanut lattian ylös maasta, samalle tasolle muiden huoneiden kanssa. No lattia oli sitten aikojen kuluessa mennyt puhki paristakin kohtaa ja lisää vaaranpaikkoja löytyi koko ajan. Niinpä päätimme korjata lattian. Tosin kyllä vannoin viime kesän ison keittiöremontin jälkeen, etten ikänä enää ala remonttiin. No, tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja kuten viime kesänäkin, löytyi täältäkin yllätyksiä. Ei riitä pelkkä lattiaremontti - uusiksi menee seinätkin. Vanhaa purkaessa kävi selväksi, että lattialla oli vain n. senttiä vahva vaneri, jonka alla oli jokin pehmeä levy nauloilla kiinni. Ja kun siinä ohuen lattian päällä kävelee, niin notkahtaahan se ja naulat nousevat vähitellen irti ja sitten notkuu entistä enemmän. Ei lattiaa naulata kiinni, se pitää ruuvata. Ja mielellään useasta kohdasta.

No saimme sitten vanerit ja levyt purettua ja isäntä pähkäili vinksinvonksin olevien koolinkien kanssa, että mitä tehtäisiin. Päätettiin sitten, että tehdään kunnolla ja hän purkaa vanhat koolingit pois ja rakentaa uudet tilalle. Kun purkutyöt oli tehty alkoi purujen poisto-operatsiooni. Vähän jäi sinne nurkkaan, missä Ellikin sitten kävi piehtaroimassa. Seinien kanssa vielä vähän mietitään mitä tehdään, mutta yksi seinä, ulkoseinä, saa kunnon villoituksen. Kyllä siellä villaa välissä oli, mutta siellä oli myös rakoja, missä villaa oli heikosti. Ikkunan vaihtoa harkitaan ja ovi meni uusiksi. Vanha ovi purettiin karmeineen, näissäkin karmeissa oli käytetty melkoisia nauloja. Mutta viimekesän keittiörempan yhdestä ovenkarmista löytyi semmoisia nauloja, että oli tekemistä, että sai karmit irti. Varmaan ainakin 20-25 cm pitkiä. Talonrakentaja oli varmaan meinannut, että karmit ei ainakaan lähde ihan heti irti. No, sitten suunnitellaan vielä muurin kohdalle laatoitusta. Löydettiin aika kiva, mutta kallis malli ja varmaan on hankala laittaa. Ehkä tyydymme siihen toiseen malliin joka oli huokeampi ja helpompi laittaakin.

Purut jo takaisinlaitettuna.

Uusi lattia on ainakin 2-3 cm vahvaa pontattua lattiavaneria (tai kovalevyä?).

Ulkoseinusta saa uuden villoituksen, luultavasti 2-kertaisen?

Tämä täytyisi laatoittaa.

Mihin ihmeeseen isäntä sitten tunkee työkalunsa (ja niitä on paljon) kun saadaan remppa valmiiksi?

KERMALOHI

Eräs blogiystäväni pitää perjantaisin aina "ruokaperjantain", ja kirjaa reseptinsä blogiinsa meidän iloksemme. Itse olen aika surkea kokki, mutta hänen lohi-ideansa sai minut kokeilemaan omaani, hieman erilaista kuin hänen. Tarvitsen yleensä keittokirjan apuun määriä mitatessa, kun jotakin teen. Tämänkin ohjeen olen johonkin ylöskin kirjannut, sillä olen kerran aiemminkin tehnyt sen, mutta nyt en sitä mistään löytänyt joten yritin sitten säveltää omasta päästä. Eikä vallan huonosti mennytkään. No sen verran täytyy tunnustaa, että ikinä en ole kalaa fileoinut, en edes perannut (paitsi silakoita savupönttöön joskus). Isännälle aina sanoin, että perkaa itse kalas. Nyt sitten fileoitsin itse, sillä isäntä oli töissä ja kokkipoika armeijassa. Yritin etsiä fileointiohjetta ja netistä löytyi sitten oikein videokin. Joo, tuumasta toimeen ja puukkoa teroittamaan. Eihän se tietenkään niin hyvin ensikertalaiselta onnistunut ja kalaa jäi paljon selkäruotoon kiinni. Mutta sain kuitenkin jonkinmoiset fileet aikaiseksi. Ruodon pistin poikki ja paistoin pannulla, sai Ellikin himoitsemaansa herkkua, sillä se kerjäsi ankarasti fileoidessani lohta.

Ohje:

1 n. kilon kokoinen lohi fileoituna
ripaus suolaa/merisuolaa
tillinippu
1 tlk (2,5 dl)ruokakermaa

Laita fileet uunivuoalle, saksi päälle tilli ja ripottle suolaa päälle. Itse laitoin merisuolaa,
mutta siitä tuli ehkä aavistuksen liian suolaista. Saattaisi ruokasuola olla parempi vaihtoehto.

Valuta kerma päälle ja laita uuniin 175 astetta, n. 1 tunti. Tulee varmasti vähemmässäkin ajassa, mutta halusin ruskeita pilkkuja pinnalle ja lopussa väänsin vielä ylälämmön päälle viimeiseksi viideksi minuutiksi.

Valmista. Nam.